|
Åre, mikä ihana ulkoilmateatteri kaikkeen outdoor seikkailuun! Täällä sitä ollaan taas, kuten ovat monet muutkin samanhenkiset seikkailijat. Hihkasin ihan varmasti ääneen "Wooooh" kun kaarsin kärrylläni kylään! (Tämä tarina vie sinut siis tapahtumiin kesäkuun lopulle 2019.) Åren kylä on kesäisin lähes autio, paitsi silloin kun kylässä on joku tapahtuma, kuten nyt vaikka tämä Åre Extreme Challenge multisport kilpailu (lyhennän kisan ÅEC jatkossa ja kisasta voit lukea aiemmasta kirjoituksestani täältä). ÅEC oli saanut kylän piukkaan seikkailu-urheilijoita, multisporttaajia, kuntoilijoita ja heidän kannustajiaan. Tunnistat meidät seikkailijahenkiset helposti autoista, joiden katoilla keikkuu kajakit ja maastopyörät.
One of my tribes is hereeee! Multisport! Adventure racing! Olo oli jännityksestä kupliva. Toki tällä kertaa tunsin olevani enemmän liikkeellä tuurin tuulta purjeissani kun valmistautuminen kisaan ei ollut niin optimaalinen kuten olisin halunnut. Mutta ei se oikeastaan haitannut – Åreen oli aina yhtä jännä lähteä. Yksikään kerta ei ole vielä ollut samanlainen. Tällä kertaa lisähaastetta kisaan toi ainakin villiintynyt sää. Mukavaa kisassa oli, että Suomesta oli kisaamassa myös naistrio Turust - Turun multisportin edustusjoukkue - Ihanat Elina, Salla ja Liisa! Kiitos kisaseurasta upeat mimmit! Siispä kisaan...ensimmäisenä on koskimelonta. Nuo aina niin kutkuttavat kosket – niin pienet kuin suuretkin saa ne perhoset vatsassa liikkeelle - innostuksestani ja myös kauhusta - luonnon voimien kunnioituksesta. Tänä vuonna oli melonnassa haastetta enemmänkin kuin vain itse kilpailusuoritus. Suomesta en voinut ottaa kajakkia mukaan, joten jouduin jättämään kajakin hankinnan kisapaikalle. Meillä ei ole juurikaan surfski (melojia, kajakkeja tai kisoja) kuten Ruotsissa – vaikka se on niiiin magee kajakki - jäätte kaikki koukkuun kun sitä koitatte! Sellainen se olisi oltava kisassa kuitenkin, koska sellaisella olin kosken selvittänyt edelliselllä kertaa. Kävin testaamassa paria surfskiitä tai no sitä ensimmäistä ei tarvinnut testata - oli aivan liian kiikkerä meikäläiselle ja toisessa loppujen lopuksi vääranlainen peräsin – koskeen tarvitaan nouseva peräsin. Varmaan arvaat miksi...yksikin kunnollinen kiveen kolahdus ja surskiin pohja olisi auki...ja allasi olisi koskien kuohuihin sukeltava alus...varsinainen Titanic, JAIKS, ja vesikin melkein yhtä kylmää! Viimeisenä päivänä ilmeistyi vielä kallis tarjous merikajakista (monopoli hinnoittelu selkeästi haha) ...vaihdoin sarjani. Onneksi sentään pääsin melomaan ennen kisaa. Kävin Åren rannassa testailemassa erilaisia surfski kajakkeja, joita oli varta vasten tuotu ÅEC:n ajaksi koeajoon. Suosittelen tuota mahdollisuutta kaikille ketä Åreen lähtee - harvemmin niitä pääsee testailemaan kuten Åressa! Welhonpesästäkin Klaukkalasta (melontakauppa) pääsekö kajakkeja kokeileen. Pyydä mut sit mukaan jos meet testaileen - mä tuun mielelläni kanssa! Etsin vieläkin sitä oikeaa surfskiitä. Mun kajakki on Sisson Defender...Uusi Seelantilainen jokikajakki. Se on nopee, kevyt ja just oikea Åreen, mutta inasen kiikkerä minulle enkä ole hirmu innokas pieniaukkoisista kajakeista, siksi pidän surfski suksista. Niihin voi "hypätä" helposti takaisin vaikka kaatuisit koskessakin. Sissonin joutuisi taluttamaan kosken rantapenkkaan ja siitä taiteilla itsensä kajakkiin takaisin virtaavassa vedessä....mutta vain silloin siis jos kaatuu koskessa. Muuten ilokseni huomasin siellä kun kajakkeja testasin – usein kun nuo ruotsalaiset ovat aikaamme edelläni niin kuin olivat nytkin. Heillä oli Ursuitin kuivapuvut – lähes kaikilla!! Hah, olin hankkinut omani Vohandua ajatellen ja huomasin, sen olevan ihan hitti Ruotsissa! Saattaa olla tietty täälläkin. Täällä vaan ei huomaa kun treenitkin tehdään yksin ja melontakisoja ei juurikaan ole (siksi olen käynyt ratamelonnan SM-kisoissa, että saisi jonkun melontakisankin mahtuun kalenteriin). Mutta tämä puku ei ole siis mikä tahansa kuivapuku vaan suomalaisen valmistajan Ursuitin MPS. Hyvä Suomi!! MPS kuivapukua käytetään ns välikuivapukuna. Silloin kun siitä kiinnostuin niin mietin, että se olisi juuri sopiva turva kylmien vesien aikana harjoitellessa vs paksumpi kuivapuku. Olis ollut ihan paras siellä Venäjän seikkailukisassa! Tämä Ursuit MPS kuivapuku käy myös moneen tarkoitukseen kuten retkiluisteluun...ja hahahaha uskotteko, mutta olen harkinnut sen pukemista päälleni kun lähden kylmässä rapakelissä maastopyöräilemään. :)
Mutta kelataas vähän taaksepäin. Olin tullut joitakin päiviä aiemmin jo kisapaikalle. Halusin käydä reitillä ennen kisaa. Joten ensimmäisenä kun saavuin Åreen suhautin saman tien vuoristoon. Maastopyörä ulos pakusta ja eikun baanalle. Lähdin ajamaan kisarataa. Jihaaaa – tätä olin niiiiin odottanut! Nautin maisemista ja nautin ajostani. Elin niin hetkessä. Mulla oli tällä kertaa laina pyörä käytössäni – kiitos Antti! Ja tiedätkö mitä Antti - sun pitää lähteä ensi vuonna kisaamaan myös, nyt kun sun pyöräsi osaa jo reitin :) Käytiin nimittäin reittiä läpi liiankin kanssa. Olisi pitänyt ehkä ottaa rennommin, mutta kun en odottanut hirmu parannuksia edellis vuosiin niin mikäs siinä sitten. Täysin riemuin vaan rinnettä ylös alas juuri ennen kisaa. Olen kahdesti kisannut Åre Extreme Challenge kisassa (2013 ja 2014) ja kummallakin kertaa Solo River Class luokassa. Omat tavoitteet olisi olla parempi mitä aiempina vuosina. Pystynköhän paranemaan kuin vuosikerta viini vai rupeaako vuosirenkaat painamaan. haha Tänä päivänä tapahtumassa on tarjolla vaikka minkälaista sarjaa – voi valita järvi- tai koskimelonnan...tai ei melontaa ollenkaan, mikä on Bike-Run sarja. On olemassa sarjat tiimeille, jossa voit yhdessä kisata koko radan tai sarja joukkueille, josta kukin suorittaa eri osan reitistä jne... Tiedä vaikka joskus lähtisi suorittamaan kisaa joukkueellakin. Never say never! Joitakin muutoksia oli muuten sillä MTB reitillä tehty (palatakseni takaisin kisarataan) ja kaikki ehdottomasti ihan huippu juttuja kuten Björnenin uusi ’bike park’ rata helppoinen mutkineen – ”jätte skoj” – sekä joitakin pienempiä reittimuutoksia edellisiin kertoihin verrattuna. Odotin hieman, että viimeinen DH pätkä olisi muutettu, mutta ei – siellä se oli. Se on mun suurin pullonkaulani (MTB osuudella)...jota voisin ehdottomasti harjoitella lisää. Tällä kertaa kisareitti ei ollut vertailukelpoinen edellisten vuosien kanssa. Pääsin siis pälkähästä enkä joutunut pistään päätäni niin isosti vadille.... Reittiä nimittäin jouduttiin muuttamaan vaarallisen sään (kovan tuulen) vuoksi, siten ettei reitti vienyt aivan Åren korkeimmalle huipulle asti. Järvimelontaosuutta ei järjestetty, koska järvelle tuuli tuiversi rajusti kun joen uomassa siitä ei ollut niin isoa vaaraa kokeneille melojille. Juoksureitti oli erilainen – siitä poistettiin jyrkin nousu ja lasku, joten oli se juoksuosuuden luonne jotenkin erilainen. Se oli enemmänkin kumpuilevaa kuin selkeää jyrkkyyttä. Matkaa saatiin taivaltaa polulla, joka halkoi läpi varvikoiden ja soiden. Oliko se haastavampi vai helpompi – en osaa sanoa – varmaan kukin koki sen tavallaan. Itse tykkään haastavista alamäkijuoksuista – se on suunnistuksen kautta opittu taito ja painovoiman avulla pääsee kans pitkälle. Kivaa oli nähdä erilainen reitti Åren juoksuosuudella. Mulla ei vaan kulkenut kisassa. Tiedättekin jo syynkin miksi. Tais tulla vähän hinkattu mäkeä ees taas ennen kisaa. Toki rauhassa poljettiin ylös ja rauhassa rullailtiin alas. Mulla vaan meni se DH baanan treenaus alamäkijuoksuks ja intoo piukassa en tajunnut himmailla vaan kirmasin mäkee alas hakaten reiteni ns. juntturaan hymyissä suin. Oli hauskaa ja en siinä temmellyksessä muistanut, että olisi ollut parempi hieman himmailla ennen rankkaa kisaa. Turun Enduro mimmit Salla ja Elina kävivät kisaa edeltävänä päivänä vetämässä super viimeistelylenkit DH mäkeen (hissillä tällä kertaa), kun se vaan on niin kivaa! No siltähän se näyttääkin!!
Juoksullahan tuo kisa alkoi ja reitin alku on suhteellisen jyrkkää ylämäkeä. Harvapa tuon kokonaan ylös juoksee – Jari Palonen kuulemma tänä vuonna ensimmäisen kerran. (Tähän väliin pieni kuriositeetti: Jari on seikkailu-urheilu huippuja Ruotsista vaikka nimi saattaa hieman hämätä. Olin joskus monta vuotta sitten Brasiliassa Ecomotionissa MultiMiken tiimin Team Axan huoltajana. Huoltajan oli hyvä osata portugalia, englantia ja ruotsia sekä suunnistustaito oli eduksi kuten myös Brasilia tuntemus. Joten jihuuu pääsin huoltamaan huippu tiimiä maailman toiselle puolelle. (Todo listalle voisin ehkä lisätä muistelmat tuosta reissusta.) Haluaisitteko kuulla siitä kisasta ja mitä huoltotiimi teki kisan aikana muutakuin pyykkäsi tiimin mutaisia kisakamoja ja yritti epätoivoisesti saada ne kuivumaan trooppisessa kosteudessa seuraavalle TA:lle (transition area)? Takaisin ÅEC juoksuosuudelle, mikä pääasiassa on reipasta ylämäki kävelyä (sauvoilla tai ilman) – lyhyet tasaiset sekä kumpuilevat alamäet juosten. Moni ilmeisesti lähti liian kovaa, koska joitakin selkiä tuli tasaisella vastaan. Mutta meno ei todellakaan ollut mitenkään kevyttä. Nautin silti luonnosta ja siitä kovasta tuulesta – vaikka tuntui välillä siltä, että paljas otsalohjo oli jäätymispisteessä siinä puhurissa ja aivosulut kohmettuneet ikiajoiksi. ”Ikilumessakin” saatiin juosta – jossain oli kohta mitä kait piti varoakin. Lumen alla virtasi puro, sitä ei olisi saanut ylittää. Näin vasemmalla puolellani lumessa aukon ja siellähän se oli, se virtaava puro... Ehkä menin liian läheltä, mutta muutkin oli mennyt siitä ennen minua ja huomasin asian aivan liian myöhään – olin jo puron päällä uuuuh ja hollymolly – yritin keventää askelia. Selvisin kuten kaikki muutkin. Juoksun loppuosassa sain kiinni tuttuja kasvoja tiimisarjasta. Keveni askelkin ennen vaihtoa kun pääsi rupattelemaan kisakavereiden kanssa. Vaihto on sellainen juttu, että niissä ei kuulemma kannata säätää. Ihan turhia sekuntteja ja minuutteja, joita on haastavampi ottaa kiinni. Jotain säätöä aina kuitenkin. Sain liivin jumiin ja jouduin pyytämään apua från svenska medbörjare, jotta sain liivin repun yli. Montaa ylimääräistä hetkeä ei siihen nyt kuitenkaan mennyt. Menin kisan läpi kahden repun taktiikalla (toisessa juoksukamat ja toisessa pyöräilykamat), mikä ehkä säästi hetken tai sitten ei. Olin vienyt pyöräni ja tavarat vaihtoon edellisenä päivänä. Lupauduin kisajärjestäjälle apuihin ennen kisoja, koska olihan mulla paku, johon mahtui pyöriä 9 kpl. Heitin muutamat 1,5h keikat järjestäjälle kun vein kisaajien pyöriä toiselle puolelle Årea. Pyöräosuus oli tänä vuonna suht kostea, jonka koki eniten ehkä juuri soiden ylityksissä. Suot olivat lähes ajokelvottomia, mutta onneksi vain lyhyitä pätkiä ja kaikillehan se oli sama. Tuntui, että tänä vuonna suoriuduin aiempiin vuosiin verrattuna teknisistä kohdista paremmin. Toisaalta taas ylämäet oli ihan tuskaa ja ne meni vastaavasti huonommin kuin edellisinä vuosina. Se pirullinen DH baana meni yhtä päin peppua kuin aiemminkin. MTB osuudella ei ollut ruuhkaa. Porukka on jo hajonnut. Silloin tällöin saattoi tavoittaa joukkuekisaajia, ohittaa tai tulla ohitetuksi. MTBreitti on erittäin monimuotoinen: on kaunista neulaspolkua, on teknistä ylä- ja alamäkeä...ja tasaistakin, niittyä, metsää, vuorenrinnettä, vetistä ja kuivaa suota, tietä ja polkua. Maaliin saa sotkottaa, jopa asfalttia. Oma varuste check -lista ensi vuodeksi, koska energiat ja varusteet toimi. Tässä ensiksi juoksuosuuden kamat:
Laseja en käyttänyt vaikka harjoituksissa vedän lasien kanssa sekä ilman. Pyöräsuunnistaessa en ikinä käytä laseja kuitenkaan, joten olin tottunut kumpaiseenkin käytäntöön. Arvatkaas mitä muuta kannattaa ottaa kisaan mukaan? Olen kuullut juttua, että se olisi roppakaupalla ”uskoa itseensä”. Uskoa siihen, että kykenee ja pystyy. Uskoa siihen, että aina on mahdollisuus kehittyä... ja sitten kisapäivänä uskoa siihen, että on treenannut tarpeeksi. Silloin menee hyvin! :)
Moment of fame - Liisa ja Elina screenillä palkintojen jako tilaisuudessa!! Skooool!! Viereisessä kuvassa maalin jälkeisissä tunnelmissa Liisan kanssa! Jeeeeh! :) Mietteitä: Parasta treeniä itselleni tätä kisaa ajatellen on ollut mm. MTB maraton kisoihin osallistumiset kuten esim Korso MTB. Keväälle sais lisätä myös Enduro/DH harjoituksia. Suunnistuskisoista/iltarasteista saa kovasti voimaa ja tasapainoa Åreen juoksuosuudelle sauvarinnereeniä unohtamatta. Ensi keväälle toivon, ehtiväni enemmän kuin yhteen polkukisaan. Melonta olisi hyvä aloittaa heti kun virtaavaa vettä jostain vaan löytyy. Talven kanoottipooloilut oli varsin hyvää treeniä tasapainoitteluun vaikka ei sillä mitään melontakuntoa tehdä. Joten nyt on korkein aika tehdä päätöksiä ensi kauden suhteen ja ruveta uskoon itseensä ja ennen kaikkia sen eteen on tehtävä hommia, että on mihin uskoa sitten kisapäivänä! Mä lähen lenkille nyt - moiiii :) Tsemppiä treeneihin ja peruskunto kauteen! XO, Krisse Tästä muuten vielä Åre Extreme Challenge kisajärjestäjän valokuviin: tästä & videoita linkistä: täältä. Muutamia omia järkkärikuvia räpsyjä reissusta:  Åren huipun päällä on tupa. Löydätkö sen kuvasta?  Löysin Pepin Huvikummun jostain täältä: https://visitsweden.com/jamtland-harjedalen/  Hide and seek - onneksi ei ollut karhu  Åren huippu & kylä. Välkommen till Åre! https://aresweden.com/
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
