EVOC MTB 30 km, RAJAMÄKI 2020
Kilpailu on yleensä toukokuussa - kisa siirrettiin "K" takia elokuulle - 30.8.2020.
Järjestäjän kotisivuille: hypykisat.fi/evocmtb2020/
FB sivut: www.facebook.com/evocfinland
Järjestäjän kotisivuille: hypykisat.fi/evocmtb2020/
FB sivut: www.facebook.com/evocfinland
KISAREITTI 30 km (sama reitti kierretään useampaan otteeseen pidemmillä radoilla - 60km ja 90km)
KISAPROFIILI:
STRAVAAN 30km GPX linkki: https://www.strava.com/routes/2739816976604112478
60 km reitti vaatii kahden kerran pyörähdystä tällä lenkillä ja kolme kertaa tekee sen 90 km. Nämä sarjat tarjolla Evoc MTB kilpailussa (lapsille taisi olla lyhennetty versio).
OMA KISAVARUSTUS SATEISEEN KELIIN: TREK Top Fuel täysijousto, lyhyt ajoasu, full finger hanskat, irtohiat, lyhyet sukat, MTB kengät (lukko) ja kypärä (surprise). Alkuverkassa maailman paras Haglöfsin ultra light LIM takki ja housut (näistä en ikinä varmaan luovu!) mitkä piti lämpimänä sateessa ja kuivana kaatosateessa ja sain hetkessä pois päältä. Ajolasit olisivat olleet tarpeen…
KISAENERGIAT: yksi pullo urheilujuomaa rungossa (reitin varrella yksi huoltopiste, jota en tarvinnut) sekä yksi dl pikkupullo, jossa 2 kpl (30g geeliä) sekoitettuna tilkkaan vettä pyöräpaidan takataskussa.
REITTIKUVAUS (oma mielipide): Lähtö tapahtuu vauhdikkaasti pyöräkonvoi –tyyliin seuraten starttipyöräilijää. Alussa (ja lopussa) on n. 1,5km ulkoilureittiä suuntaansa. Ensimmäinen haastavampi kohta vasta n. 7km lähdöstä, joka on fysiikkaa vaativa pehmeä pohjainen jyrkempi töppyrä (heti miten pienen tunnelin jälkeen). Sitä ennen silkkaa nautintoa neulaspoluilla. 9-10km paikkeilla ollaan Solttilan nummella, jossa polkua säväyttää erikokoiset kivet hidastaen vauhtia. Tekninen ajotaito tarpeen tässä kohtaa sekä vauhdikkaampien ajolinjojen tieto ja taito. Ajolinjoja oli muodostunut kivien ympäri. Toinen tekninen kohta on varmasti tuolla 16 km ennen, jossa hypätään pienen asfalttiosuuden ja frisbee-golfin jälkeen metsäuralle, jossa pätkä teknisempää ajoa kapealla metsäuralla sekä pienten maavallien ylityksiä. Joitakin yksittäisiä teknisempiä kohtia löytyy matkan varrella lisää, mutta nämä edellä mainitut jäi erityisesti mieleen. Muuten reitti on nopeaa ajettavaa ihanaa kangasmaastoa. Vauhtia saattoi hidastaa hetkellisesti edessä oleva (minä ja muut), koska kapeilla poluilla ei helposti pääse ohi.
--------------------------------------
TULIPA MIELEENI VAAN: Miten sun mielestä on paras tapa toimia ohitustilanteissa, kun ajetaan kapeilla poluilla - treeni ja kisatilanteessa. Huuteletko "tullaan", "pyörä", "vasemmalta ohi", "yskit kuuluvasti" (hahah ei ehkä paras vaihtoehto tänä päivänä)....vai kiroiletko kuin tukkijätkä kun edellä menevä töppäilee? Entä toimitko eri tavalla kun olet treenilenkillä tai kisoissa?
Itse yleensä lenkillä ollessani huutelen "pyörä" suht ajoissa varoen peläyttäväni ketään. Osalla on napit ja musiikki niin kovalla, etteivät kuule yhtään mitään - ja Murphyn lakia uhmaten kävelevät vielä keskellä polkua. Yritän saada katsekontaktia ennen kuin porhallan ohi...eihän sitä tiedä vaikka tyyppi pelästyy ja hyppää vahingossa alle. Flexin kanssa koiriaan ulkoiluttavia saa varoa kahta tarkemmin, ettei shihuahuat jää pinnojen väliin (itsellänikin on koira, että ihan kaikella rakkaudella!).
Mutta, entä kisoissa? Yleensä yritän katsoa paikkaa, jossa mennä ohi, ettei edellä menijän tarvitse kikkailla pusikon puolelle. Ja jos kuulen tai näen, että edestä (mm. pyöräsuunnistuskisoissa) tullaan vauhdilla - hyppään kunnolla sivuun ja jos samaan suuntaan meen - väistän ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja yritän saada tyypin kiinni ja tavoitella hurjaa imua kunnes maitohapot jähmettää kinttuni. :D
----------------------------------
60 km reitti vaatii kahden kerran pyörähdystä tällä lenkillä ja kolme kertaa tekee sen 90 km. Nämä sarjat tarjolla Evoc MTB kilpailussa (lapsille taisi olla lyhennetty versio).
OMA KISAVARUSTUS SATEISEEN KELIIN: TREK Top Fuel täysijousto, lyhyt ajoasu, full finger hanskat, irtohiat, lyhyet sukat, MTB kengät (lukko) ja kypärä (surprise). Alkuverkassa maailman paras Haglöfsin ultra light LIM takki ja housut (näistä en ikinä varmaan luovu!) mitkä piti lämpimänä sateessa ja kuivana kaatosateessa ja sain hetkessä pois päältä. Ajolasit olisivat olleet tarpeen…
KISAENERGIAT: yksi pullo urheilujuomaa rungossa (reitin varrella yksi huoltopiste, jota en tarvinnut) sekä yksi dl pikkupullo, jossa 2 kpl (30g geeliä) sekoitettuna tilkkaan vettä pyöräpaidan takataskussa.
REITTIKUVAUS (oma mielipide): Lähtö tapahtuu vauhdikkaasti pyöräkonvoi –tyyliin seuraten starttipyöräilijää. Alussa (ja lopussa) on n. 1,5km ulkoilureittiä suuntaansa. Ensimmäinen haastavampi kohta vasta n. 7km lähdöstä, joka on fysiikkaa vaativa pehmeä pohjainen jyrkempi töppyrä (heti miten pienen tunnelin jälkeen). Sitä ennen silkkaa nautintoa neulaspoluilla. 9-10km paikkeilla ollaan Solttilan nummella, jossa polkua säväyttää erikokoiset kivet hidastaen vauhtia. Tekninen ajotaito tarpeen tässä kohtaa sekä vauhdikkaampien ajolinjojen tieto ja taito. Ajolinjoja oli muodostunut kivien ympäri. Toinen tekninen kohta on varmasti tuolla 16 km ennen, jossa hypätään pienen asfalttiosuuden ja frisbee-golfin jälkeen metsäuralle, jossa pätkä teknisempää ajoa kapealla metsäuralla sekä pienten maavallien ylityksiä. Joitakin yksittäisiä teknisempiä kohtia löytyy matkan varrella lisää, mutta nämä edellä mainitut jäi erityisesti mieleen. Muuten reitti on nopeaa ajettavaa ihanaa kangasmaastoa. Vauhtia saattoi hidastaa hetkellisesti edessä oleva (minä ja muut), koska kapeilla poluilla ei helposti pääse ohi.
--------------------------------------
TULIPA MIELEENI VAAN: Miten sun mielestä on paras tapa toimia ohitustilanteissa, kun ajetaan kapeilla poluilla - treeni ja kisatilanteessa. Huuteletko "tullaan", "pyörä", "vasemmalta ohi", "yskit kuuluvasti" (hahah ei ehkä paras vaihtoehto tänä päivänä)....vai kiroiletko kuin tukkijätkä kun edellä menevä töppäilee? Entä toimitko eri tavalla kun olet treenilenkillä tai kisoissa?
Itse yleensä lenkillä ollessani huutelen "pyörä" suht ajoissa varoen peläyttäväni ketään. Osalla on napit ja musiikki niin kovalla, etteivät kuule yhtään mitään - ja Murphyn lakia uhmaten kävelevät vielä keskellä polkua. Yritän saada katsekontaktia ennen kuin porhallan ohi...eihän sitä tiedä vaikka tyyppi pelästyy ja hyppää vahingossa alle. Flexin kanssa koiriaan ulkoiluttavia saa varoa kahta tarkemmin, ettei shihuahuat jää pinnojen väliin (itsellänikin on koira, että ihan kaikella rakkaudella!).
Mutta, entä kisoissa? Yleensä yritän katsoa paikkaa, jossa mennä ohi, ettei edellä menijän tarvitse kikkailla pusikon puolelle. Ja jos kuulen tai näen, että edestä (mm. pyöräsuunnistuskisoissa) tullaan vauhdilla - hyppään kunnolla sivuun ja jos samaan suuntaan meen - väistän ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja yritän saada tyypin kiinni ja tavoitella hurjaa imua kunnes maitohapot jähmettää kinttuni. :D
----------------------------------
Olen aiemmin käynyt ajamassa Rajamäen MTB puolikkaan (30km) 2014 ajalla 1:39h. Muistan tuosta kisasta sen, että ihastuin ikihyvikseni Rajamäen kangasmaastoihin. Olenkin yrittänyt palata kisaan takaisin tasaisin väliajoin, siinä onnistumatta, mutta koittihan se päivä vihdosta viimein! Toki K (you know what ”K” I’m talking about) loi pientä jännitystä (ihan kaikkiin tapahtumiin tälle kesälle) – että ollako vaiko eikö olla – mutta onneksi kisa järjestettiin! Kiitos järjestäjille!
Paria viikkoa aiemmin kävin pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa Rajamäellä. Joten polut oli osittain tuttuja SM-pysusta - huomasin meneväni samoilla poluilla taas - voi kumpa olisi kisat olleet toisin päin niin saletisti olisi ollut hyötyä tunnistaa polut SM-kisoissa.
Kisaa edeltävä yö oli satanut aivan koko ajan ja aamulla ei tilanne näyttänyt yhtään rauhoittuneen. Satoihan se vielä läpi kisankin, eikä ottanut loppuakseen koko päivänä. Rapa lens ja juurakot sekä kivikot olivat liukkaita ja reitti raskaampi mitä kuivalla kelillä. Samapa kaikilla. Reitti ei mielestäni ollut aivan sama sitten 2014…odottelin paria jyrkempää lyhyttä alamäkeä – toinen missä oli suurempiakin irtokiviä ja toinen tornin tykönä, mutta niitä ei tullut vastaan - mun onni, kun muistuu kummasti mieleen aina ne haastavimmat kohdat. :)
...ja ensi vuonna uudestaan jos ja kun vaan aikatauluun sopii!
Paria viikkoa aiemmin kävin pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa Rajamäellä. Joten polut oli osittain tuttuja SM-pysusta - huomasin meneväni samoilla poluilla taas - voi kumpa olisi kisat olleet toisin päin niin saletisti olisi ollut hyötyä tunnistaa polut SM-kisoissa.
Kisaa edeltävä yö oli satanut aivan koko ajan ja aamulla ei tilanne näyttänyt yhtään rauhoittuneen. Satoihan se vielä läpi kisankin, eikä ottanut loppuakseen koko päivänä. Rapa lens ja juurakot sekä kivikot olivat liukkaita ja reitti raskaampi mitä kuivalla kelillä. Samapa kaikilla. Reitti ei mielestäni ollut aivan sama sitten 2014…odottelin paria jyrkempää lyhyttä alamäkeä – toinen missä oli suurempiakin irtokiviä ja toinen tornin tykönä, mutta niitä ei tullut vastaan - mun onni, kun muistuu kummasti mieleen aina ne haastavimmat kohdat. :)
- Kisoista jäi ehdottomasti mieleen upeat neulaspolut
- Kisajännitys ennen kisaa
- MudBath: sateinen keli, rapainen pyörä ja läjä kuraista pyykkiä. Onneksi pyörä pääsi lämpimään pesuun jo kisapaikalla…..aaah!
- Hurja 4km loppukiri – kiitos reitin varrella olleelle random kannustajalle, joka käski ottaa edelliset kiinni niin pakkohan sitä. Kiitos kannustuksesta!
- SM-kisojen startin Maamme-laulu, jonka lauloin nainen ilman säestystä. Sykähdytti!! <3
- Kaikin puolin hyvät järkkäilyt - ja tietty upea reitti!
- Kisafiiiiiiilis jiiiiih!!
...ja ensi vuonna uudestaan jos ja kun vaan aikatauluun sopii!