ÅRE EXTREME CHALLENGE – the big time dream race
Oma multisport harrastus alkoi joskus tästä haaveestaa.
Olin saanut kuulla juoksutreeneissä (vuosi oli varmaan 2010). ”Kuule sähän voisit harrastaa sitä ihanaa lajia: seikkailu-urheilu ja multisporttia”! Olisi kuulemma laji kuin luotu minulle – osasinhan suunnistaa. What…never heard! Kuullostipas jännältä – tämä olisi pakko googlettaa!
Googletin löysi minulle Åre Extreme Challenge kisasivut, joihin jäin jumiin. ”Wauuu, mikä haaste! Hah, minähän en tuollaiseen tosin ikinä pystyisi” – reakoi tyypillinen perisuomalainen mieleni!
Kisasivut olivat todella makeat ja rata näyttää kyllä niiiin haastavalta - näytti aivan tajunnan räjäyttävältä! :)
Suunnistusta tosin ei tarvittu tässä kisassa, sillä reitti on merkitty maastoon.
Ensiksi melottaisiin hurjassa joessa, jossa koskea ja vaikka mitä – wooooooh!! Sen jälkeen ”juosten” laskettelurinnettä ylös ja hurjaa villiä tunturirinnettä alas. Ai katsos, siellä on luntakin. Lopussa vielä maastopyöräilyä – nehän menee siellä suolla pyöränsä tunkaten ja what – tullaan oikeaa downhill baanaa alas. ”Joskus ehkä...enhän osannut edes meloa kunnolla” – mieleni virkkoi.
Olin saanut kuulla juoksutreeneissä (vuosi oli varmaan 2010). ”Kuule sähän voisit harrastaa sitä ihanaa lajia: seikkailu-urheilu ja multisporttia”! Olisi kuulemma laji kuin luotu minulle – osasinhan suunnistaa. What…never heard! Kuullostipas jännältä – tämä olisi pakko googlettaa!
Googletin löysi minulle Åre Extreme Challenge kisasivut, joihin jäin jumiin. ”Wauuu, mikä haaste! Hah, minähän en tuollaiseen tosin ikinä pystyisi” – reakoi tyypillinen perisuomalainen mieleni!
Kisasivut olivat todella makeat ja rata näyttää kyllä niiiin haastavalta - näytti aivan tajunnan räjäyttävältä! :)
Suunnistusta tosin ei tarvittu tässä kisassa, sillä reitti on merkitty maastoon.
Ensiksi melottaisiin hurjassa joessa, jossa koskea ja vaikka mitä – wooooooh!! Sen jälkeen ”juosten” laskettelurinnettä ylös ja hurjaa villiä tunturirinnettä alas. Ai katsos, siellä on luntakin. Lopussa vielä maastopyöräilyä – nehän menee siellä suolla pyöränsä tunkaten ja what – tullaan oikeaa downhill baanaa alas. ”Joskus ehkä...enhän osannut edes meloa kunnolla” – mieleni virkkoi.
Tuo ”joskus ehkä” tuli vuonna 2013!
Olin päättänyt - harjoittelin säännöllisesti – paluuta ei ollut - sinne piti nyt sitten päästä!
Olin myös päättänyt, etten hiisku tästä kenellekään. Olisivat kuitenkin olleet itseni kanssa samaa mieltä. Oli kyllä niin kiikun kaakun, tuo usko omiin kyykyihini, että pienikin hiiskaisu olisi varmasti vienyt pohjan viimeiseltäkin itsetunnonrippeeltä ja kisat olisi jäänyt kisailematta. ps. Olkaa ihmisit kilttejä toisillenne kaikessa hulluudessa ja tukekaa toistenne hulluimpiakin ideoita ;)
Hankin valmentajan (en hiiskunut siitäkään kenellekään - huh mitä salaisuuksien paljastuksia) – yhdysvaltalaisen Scott Colen, joka asui vaimonsa kanssa Ruotsissa. Scott kuului silloin ruotsalaiseen Axa Adidas seikkailu-urheilu tiimiin, jota olin päässyt huoltamaan Brasiliaan Ecomotion seikkailukisaan. Scott ei ollut mukana tuolloin, mutta kävin Axan leirillä ja siellä Scott piti luentoa harjoittelusta – olin myyty! Scott valmensi minut ÅEC kisaan lähes nolla tasosta valmiiksi 5kk! Töitä tuli sen eteen tehtyä hurjasti! Enhän minä kärkikahinoissa mukana ollut, mutta selvisin läpi. Selvisin omista tavoitteistani ja olo oli kuin voittajalla :)
Olin päättänyt - harjoittelin säännöllisesti – paluuta ei ollut - sinne piti nyt sitten päästä!
Olin myös päättänyt, etten hiisku tästä kenellekään. Olisivat kuitenkin olleet itseni kanssa samaa mieltä. Oli kyllä niin kiikun kaakun, tuo usko omiin kyykyihini, että pienikin hiiskaisu olisi varmasti vienyt pohjan viimeiseltäkin itsetunnonrippeeltä ja kisat olisi jäänyt kisailematta. ps. Olkaa ihmisit kilttejä toisillenne kaikessa hulluudessa ja tukekaa toistenne hulluimpiakin ideoita ;)
Hankin valmentajan (en hiiskunut siitäkään kenellekään - huh mitä salaisuuksien paljastuksia) – yhdysvaltalaisen Scott Colen, joka asui vaimonsa kanssa Ruotsissa. Scott kuului silloin ruotsalaiseen Axa Adidas seikkailu-urheilu tiimiin, jota olin päässyt huoltamaan Brasiliaan Ecomotion seikkailukisaan. Scott ei ollut mukana tuolloin, mutta kävin Axan leirillä ja siellä Scott piti luentoa harjoittelusta – olin myyty! Scott valmensi minut ÅEC kisaan lähes nolla tasosta valmiiksi 5kk! Töitä tuli sen eteen tehtyä hurjasti! Enhän minä kärkikahinoissa mukana ollut, mutta selvisin läpi. Selvisin omista tavoitteistani ja olo oli kuin voittajalla :)
Kuvassa Jari Palonen - Thulessa ja Axa Adidaksessa kisannut huippu mies! Tekstin lopussa linkki hänen blogiin.
Kisa oli jännääkin jännempi - kaikilla ruotsalaiskisaajillahan oli tunnetusti upeet surfski-sukset alla ja minä olin ottanut tukevan muovipulkan (lue erittäin tukeva ja hidas kajakki). Melontaosuus on ”se” juttu ÅEC:ssä! Ardenaliinit ja endorfiinit laukkaa ja kiitää suonistossa kun porukkaa on kuin pipoa Årejoessa. Voi jukra - oli niin jännää lähteä isoon kisaan ja haastaviin jokiin melomaan.
Kärki meni menojaan. Koskessa silti pääsin ohittelemaan kun naapurimaan tyypit vetivät rantoja pitkin horjuen kiikerillä kajakeillaan kun pistelen menee keskellä kuohuja tukevalla venhollani! (Tosiasiassa nopein väylä olisi ollut hieman matalimmissa tyrskyissä – mutta sitä en tiennyt silloin).
Muistan sen aina kun ensimmäisen kosken jälkeen perästäni kuuluu på svenska herrasmiehen ääni: ”Woooh vad snyggt – du bara kör genom forssen som ingenting!!” Suomeksi sama varmuuden vuosi, jos kirjoitin på svenska väärin. Herra takanani oli siis innoissaan kun olin vetänyt niin rohkeasti kosken läpi. Kysyi ystävällisesti voisiko hän seurata lopun jokea perässäni ja melontalinjojani. Sopihan se kun kehui niin ja olisihan se kaksin kuulemma kaunihimpi. :)
Tosin kolmas ruotsalaisukon ohittaessa sai perässäni tuleva herra ilkikurista kritiikkiä. ”Sinä se peesaile tyttöjä! Voisit vuorostas vetää sinäkin!” Sain tästä aimo annoksen lisää vauhtia masinaan ja kohti seuraavaa koskea pulkka vettä halkoen. Ukot tosin jättivät minut kun päästiin lopun järviosuudelle. hahah
Ainoa ongelma tuossa muovipulkassa on se, ettei sitä kanna eno Erkkikään! Ruottalaiset vetivät ohi kannoissa vasemmalta ja oikealta kevyt surfski olalla. (Kantoja on 3kpl about 1km yhteensä.) Itse kiskoin yli 20kg kajakkia liinan avulla perässäni. Tukeva muovinen merikajakki ei ollut mielestäni kuitenkaan yhtään huono vaihtoehto!! Pystyin rennosti etenemään koskessa tehokkain melontavedoin, eikä tarvinnut turhaan jännitellä kaatuakko vaiko eikö jääkylmään jokeen. Seuraavana vuonna uskallauduin enemmän harjoitelleena jo kisaan surfskiillä ja koskessa oli hassun hauska olo kun välillä istuinosa täyttyi lähes kokonaan tyrskyistä – vauhti hidastui ja tasapaino heikkeni - ja se fiilis sai taas ne endorfiinit ja muut hyppimään ilosta tai kauhusta!
Kärki meni menojaan. Koskessa silti pääsin ohittelemaan kun naapurimaan tyypit vetivät rantoja pitkin horjuen kiikerillä kajakeillaan kun pistelen menee keskellä kuohuja tukevalla venhollani! (Tosiasiassa nopein väylä olisi ollut hieman matalimmissa tyrskyissä – mutta sitä en tiennyt silloin).
Muistan sen aina kun ensimmäisen kosken jälkeen perästäni kuuluu på svenska herrasmiehen ääni: ”Woooh vad snyggt – du bara kör genom forssen som ingenting!!” Suomeksi sama varmuuden vuosi, jos kirjoitin på svenska väärin. Herra takanani oli siis innoissaan kun olin vetänyt niin rohkeasti kosken läpi. Kysyi ystävällisesti voisiko hän seurata lopun jokea perässäni ja melontalinjojani. Sopihan se kun kehui niin ja olisihan se kaksin kuulemma kaunihimpi. :)
Tosin kolmas ruotsalaisukon ohittaessa sai perässäni tuleva herra ilkikurista kritiikkiä. ”Sinä se peesaile tyttöjä! Voisit vuorostas vetää sinäkin!” Sain tästä aimo annoksen lisää vauhtia masinaan ja kohti seuraavaa koskea pulkka vettä halkoen. Ukot tosin jättivät minut kun päästiin lopun järviosuudelle. hahah
Ainoa ongelma tuossa muovipulkassa on se, ettei sitä kanna eno Erkkikään! Ruottalaiset vetivät ohi kannoissa vasemmalta ja oikealta kevyt surfski olalla. (Kantoja on 3kpl about 1km yhteensä.) Itse kiskoin yli 20kg kajakkia liinan avulla perässäni. Tukeva muovinen merikajakki ei ollut mielestäni kuitenkaan yhtään huono vaihtoehto!! Pystyin rennosti etenemään koskessa tehokkain melontavedoin, eikä tarvinnut turhaan jännitellä kaatuakko vaiko eikö jääkylmään jokeen. Seuraavana vuonna uskallauduin enemmän harjoitelleena jo kisaan surfskiillä ja koskessa oli hassun hauska olo kun välillä istuinosa täyttyi lähes kokonaan tyrskyistä – vauhti hidastui ja tasapaino heikkeni - ja se fiilis sai taas ne endorfiinit ja muut hyppimään ilosta tai kauhusta!
Kuvat - Epicin surfski'llä kisoissa Californiassa - surfskii touhuun jää ihan koukkuun! Punaisessa koskarissa suoritin koskimelonnan kurssin Kohinaa.fi kautta Kymijoella (pakollinen, jotta voi osallistua ÅEC jokisoolo kilpailuun). Kuvissa mukana myös random kuva ÅEC kisasta, jossa mieshenkilö kanto-osuudella (ei ollut se tyyppi, ketä seurasi melontalinjojani koskessa ;) ) . Sekä kuva jossa olen ÅEC:n kajakin turvatarkastuksessa ennen kisaa - kajakkini on tuo musta surfski - Johanna Leinon kajakki vieressä, Rocket.
|
|
Melonnan jälkeen tulevalla juoksuosuudesta ensimmäinen puolisko on nousua - ja nousumetrejä kertyy 1000m. Puolessa välissä on lyhyt pätkä tasaista, mutta polku on enemmän teknistä nousua, jota sai mennä välillä ihan nelivetona.
Lähempänä Åren huippua ilmastokin kylmenee. Harjoitellessamme Johannan kanssa rataa juhannusaattona sää yllätti meidät täysit. Satoi niin sakeesti lunta, että jouduimme pitämään taukoa Åren huipun tuvassa. Säänkestävä kevyt takki, ei ole ikinä turha varuste mukana vuoristo-olosuhteissa!! Kisapäivänä tuuli niin paljon, että puin sen päälleni ennen huiputusta. Haglöfsin kevyt ja kestävä LIM takki pelastanut kisani jo niin monena vuonna ja eri kisoissa – en turhaa mainitse varmasti tämän takin nimeä.
Kumpanakin vuonna on saanut juosta kisan aikana myös lumessa. Onneksi ei tarvitse ensimmäisenä juosta jälkiä tekemässä. ;)
Årelta alaspäin juoksu on haastavaa kivikkoisessa maastossa. Suunnistustaustasta on tässä kohtaa ehkä vähän apua kun pystyy rennosti juoksemaan alamäkeä hieman hastavampaakin polkua pitkin. Kaunis polku kiemurtelee alas tunturisolaa pitkin ja tavoittaa pian puurajan, josta alkaa leveämpi polku kohti maastopyörä osuuden vaihtoa.
Lähempänä Åren huippua ilmastokin kylmenee. Harjoitellessamme Johannan kanssa rataa juhannusaattona sää yllätti meidät täysit. Satoi niin sakeesti lunta, että jouduimme pitämään taukoa Åren huipun tuvassa. Säänkestävä kevyt takki, ei ole ikinä turha varuste mukana vuoristo-olosuhteissa!! Kisapäivänä tuuli niin paljon, että puin sen päälleni ennen huiputusta. Haglöfsin kevyt ja kestävä LIM takki pelastanut kisani jo niin monena vuonna ja eri kisoissa – en turhaa mainitse varmasti tämän takin nimeä.
Kumpanakin vuonna on saanut juosta kisan aikana myös lumessa. Onneksi ei tarvitse ensimmäisenä juosta jälkiä tekemässä. ;)
Årelta alaspäin juoksu on haastavaa kivikkoisessa maastossa. Suunnistustaustasta on tässä kohtaa ehkä vähän apua kun pystyy rennosti juoksemaan alamäkeä hieman hastavampaakin polkua pitkin. Kaunis polku kiemurtelee alas tunturisolaa pitkin ja tavoittaa pian puurajan, josta alkaa leveämpi polku kohti maastopyörä osuuden vaihtoa.
Kuvassa Ruosin Kristin Larsson - yksi maailman kovimmista seikkailu-urheilijoista, swimrunin MM-mitallin haltija, & multisportin Euroopan mestari.
Ensimmäisen kisan pyöräosuuden vaihto jäi varmasti iäksi mieleeni. Kisassa on suomalaisten keskuudessa ihan huippu meininki.
Olin ollut hieman huolissani, koska minulla ei ollut virallisesti huoltajaa, joka olisi auttanut vaihdoissa. Yllätys oli suuri kun tulen vaihtoon. Siellä oli koko Suomi huoltotiimi paikalla ja vaihto mitä mahtavin – yksi repi yhtä kenkää jalasta ja toinen toista. Kolmas tunkee päähäni kypärää. Nauratti ihan hirmuisesti ja hekottelinkin iloisesti - mullahan oli ihan pataljoona avustamassa kenkien vaihdossa. Kiitos!!
Vaihdot on nopeita ja niissä jos missä tuhlaa kyllä turhia minuutteja. Parhaimmat suorastaan lentää vaihtopaikkojen läpi.
Tämän viimeisen vaihdon jälkeen 1/3 osa kilpailua on ajallisesti vielä edessä ja viimeinen osuus on maastopyöräilyä. Reitti kulkee lyhyen matkaa tietä, kuljetaan myös mukavaa polkua ja tottakai pääosin epämukavaa polkua. Mukava polku on sellaista kapeaa mutkittelevaa idyllistä kovaksi tallaantunutta vuoripolkua, missä siellä täällä juuri tai kivi. Vähemmän mukava polku oli sellaista talvista moottorikelkkauraa soiden läpi. Välillä upotti kunnolla, mutta suolla pystyi ihan kyllä ajamaankin. Vink vink - opettele kantamaan/työntämään myös pyörääsi pitempään kuin vain ojan yli. Riskinä näillä soilla olivat terävät kitukoivut...vai miksi sellaisia mustikan varpujen kokoisia kovaoksaisia koivuja oikein kutsutaan. Sateisella kelillä onkin sitten vähän enemmänkin haasteita...
Reitille osuu parit erittäin tiukat nousut, jotka huipentuu Åren laskettelunrinteiden keskelle. Tietysti jos mennään ylös niin tullaan myös alas välillä vähän enemmän tai vähemmän hallitummin. Vähemmän hallitumpaa menoa havaittavissa lopun alamäkiajopätkällä. Jos joku haluaa opettaa alamäkiajon tekniikkaa niin takaan opetuselämyksen ja monta hysteeriskoomista tilannetta!!
ÅEC:ssa olen ollut kahdesti ja kesäkuun lopulla kolmesti... vielä on ilmoittautumiseen pari päivää aikaa...
Aivan en ole siinä kunnossa kuin haluaisin, mutta niin kiva kisa, ettei voi jättää väliin. :)
Pientä taustaa kisasta:
Åre Extreme Challenge on syntynyt aikoinaan ruotsalaisen Plogging liikkeen perustajan Erik Ahlströmin ideasta. Erikiin törmäsin yllättäen Red Bull Defiance kilpailussa Uudessa Seelannissa. Ehdittiin hetki juttelemaan ja silloin vasta sain kuulla, että hänen Åre Extreme Challengen taustastaan. Tämän päivän kilpailua johtaa seikkailu-urheilija ja valmentajananikin toiminut Scott Cole kera Henrik Weile.
Mut hei – tästä pääset ilmoittautumaan mukaan:
https://www.areextremechallenge.se/en/race-week-2018/are-extreme-challenge/registration
Saat kisaan 10% alennuksen – laita järjestäjälle viestiä, että luit sen täältä! Vastaanotan sitten huutia jos lupailin jotain suuria :)
Laita viestiä myös mulle, niin sumplitaan kajakkien Ruotsiin kuljetukset. Autoni katolle mahtuu ainakin 3 kajakkia - yksi paikka vielä jäljellä. Paikan päältä voi vuokrata myös kajakkeja ja sarjoja löytyy tosiaan joka lähtöön. Siellä on sarjaa jossa järvellä tapahtuvaa melontaa ja tiimiä ja parikisaa ja vaikka mitä :)
Lisätietoja:
Kisasivut: Tästä
Scott Cole:n urheilija sivut: www.scottcole.se
Näitä sivuilta vinkkiä kisaan:
Jari Palonen: Tästä
Multisportbloggen: Tästä
Caroline Bengtson: Tästä
Marika Wagner: Tästä
Karsun pojilta löyty seuraaviea vinkkejä: Tästä
Makeita Jacob Edholmin kuvia täältä
Kristin Larssonin blogiin: Tästä
Olin ollut hieman huolissani, koska minulla ei ollut virallisesti huoltajaa, joka olisi auttanut vaihdoissa. Yllätys oli suuri kun tulen vaihtoon. Siellä oli koko Suomi huoltotiimi paikalla ja vaihto mitä mahtavin – yksi repi yhtä kenkää jalasta ja toinen toista. Kolmas tunkee päähäni kypärää. Nauratti ihan hirmuisesti ja hekottelinkin iloisesti - mullahan oli ihan pataljoona avustamassa kenkien vaihdossa. Kiitos!!
Vaihdot on nopeita ja niissä jos missä tuhlaa kyllä turhia minuutteja. Parhaimmat suorastaan lentää vaihtopaikkojen läpi.
Tämän viimeisen vaihdon jälkeen 1/3 osa kilpailua on ajallisesti vielä edessä ja viimeinen osuus on maastopyöräilyä. Reitti kulkee lyhyen matkaa tietä, kuljetaan myös mukavaa polkua ja tottakai pääosin epämukavaa polkua. Mukava polku on sellaista kapeaa mutkittelevaa idyllistä kovaksi tallaantunutta vuoripolkua, missä siellä täällä juuri tai kivi. Vähemmän mukava polku oli sellaista talvista moottorikelkkauraa soiden läpi. Välillä upotti kunnolla, mutta suolla pystyi ihan kyllä ajamaankin. Vink vink - opettele kantamaan/työntämään myös pyörääsi pitempään kuin vain ojan yli. Riskinä näillä soilla olivat terävät kitukoivut...vai miksi sellaisia mustikan varpujen kokoisia kovaoksaisia koivuja oikein kutsutaan. Sateisella kelillä onkin sitten vähän enemmänkin haasteita...
Reitille osuu parit erittäin tiukat nousut, jotka huipentuu Åren laskettelunrinteiden keskelle. Tietysti jos mennään ylös niin tullaan myös alas välillä vähän enemmän tai vähemmän hallitummin. Vähemmän hallitumpaa menoa havaittavissa lopun alamäkiajopätkällä. Jos joku haluaa opettaa alamäkiajon tekniikkaa niin takaan opetuselämyksen ja monta hysteeriskoomista tilannetta!!
ÅEC:ssa olen ollut kahdesti ja kesäkuun lopulla kolmesti... vielä on ilmoittautumiseen pari päivää aikaa...
Aivan en ole siinä kunnossa kuin haluaisin, mutta niin kiva kisa, ettei voi jättää väliin. :)
Pientä taustaa kisasta:
Åre Extreme Challenge on syntynyt aikoinaan ruotsalaisen Plogging liikkeen perustajan Erik Ahlströmin ideasta. Erikiin törmäsin yllättäen Red Bull Defiance kilpailussa Uudessa Seelannissa. Ehdittiin hetki juttelemaan ja silloin vasta sain kuulla, että hänen Åre Extreme Challengen taustastaan. Tämän päivän kilpailua johtaa seikkailu-urheilija ja valmentajananikin toiminut Scott Cole kera Henrik Weile.
Mut hei – tästä pääset ilmoittautumaan mukaan:
https://www.areextremechallenge.se/en/race-week-2018/are-extreme-challenge/registration
Saat kisaan 10% alennuksen – laita järjestäjälle viestiä, että luit sen täältä! Vastaanotan sitten huutia jos lupailin jotain suuria :)
Laita viestiä myös mulle, niin sumplitaan kajakkien Ruotsiin kuljetukset. Autoni katolle mahtuu ainakin 3 kajakkia - yksi paikka vielä jäljellä. Paikan päältä voi vuokrata myös kajakkeja ja sarjoja löytyy tosiaan joka lähtöön. Siellä on sarjaa jossa järvellä tapahtuvaa melontaa ja tiimiä ja parikisaa ja vaikka mitä :)
Lisätietoja:
Kisasivut: Tästä
Scott Cole:n urheilija sivut: www.scottcole.se
Näitä sivuilta vinkkiä kisaan:
Jari Palonen: Tästä
Multisportbloggen: Tästä
Caroline Bengtson: Tästä
Marika Wagner: Tästä
Karsun pojilta löyty seuraaviea vinkkejä: Tästä
Makeita Jacob Edholmin kuvia täältä
Kristin Larssonin blogiin: Tästä
IN ENGLISH about Åre Extreme Challenge – one of my absolute favorite races in multisport <3
In the summer of 1997, a handful of outdoor enthusiasts intrigued by human endurance and inspired by nature gathered in the mountain town of Åre, in Northern Sweden. At the height of the long Nordic summer, when the sky never darkens, they followed a multisport trail that still exists today:
- A downstream paddle on a crystal-clear river that snakes down a long valley …
- A steep mountain run up and over the region’s highest peak …
- A demanding mountain bike ride on narrow trails with exhilarating descents …
In the New Zealand multisport tradition, competitors celebrate at the finish line in the picturesque Scandinavian village with a cold beer.
Åre Extreme Challenge is Scandinavia's first and oldest multisport adventure race and the Open European Championship in Multisport. It attracts over 600 participants every year.
- 25 km kayak paddle (whitewater or lake)
- 15 km mountain run
- 30 km mountain bike