|
KOHOKOHDAT: Korso MTB, Jukolan viesti, Rokokallion ratamestarointi, Roadbiking with Vivi, swimrun treenit, kanoottipoolo ja mäkitreenit kohti Åre Extreme Challengeä.  Midnight sun - keskiyön aurinko mäkitreeniä vetäessä. Mahdollisuus treenata vaikka läpi yön! Kesäkuu meni niin nopeaan, ettei kissaa ehtinyt sanomaan. Tuntuu, että olen sinkoillut sinne ja tänne – lajista toiseen. Töitä töitä. Paljon oon ehtinytkin – seuraavaksi sukellus kesän treeneihin ja kisoihin! Kesäkuu recap laji lajiltaKorso MTB, maantielenkkiä ja maastoa Kesäkuun eka kisa oli Korso MTB. Kolmatta kertaa mukana – ja mikäpä siinä kun on mukava meno, homma toimii ja rata on kiva! Juurakot oli tällä kertaa kosteat sateista, mutta samapa se kaikilla. Rataan oli lisätty uusia teknisempiä kohtia, mikä mielestäni on ihan kiva mauste, ihan sweet chiliä. Toki tykkään painaan nastan lautaan mukavimmilla tie pätkillä. Monipuolinen baana - vähän kaikkea kaikille.  Edellispäivän pyörähuolto hieman epäonnistui, kun renkaan rakenne oli päässyt repeämään ja piti vaihtaa rengas juuri ennen starttia – alkuverkka jäi minimiin, ja olo oli starttiviivalla niin epävarma. Vitsi mikä perhosvatsa...niitä oli varmaan tuhansat. Perhoset onneksi rauhoittuvat heti startin jälkeen. ”Perhosten” määrä yleensä on verrannollinen ”kisadriveen” – mitä enemmän itikkaa vatsanpohjassa - sitä lujempaa mennään. Riippuu sitten lajista ja kestosta, jotta onko hyvä vai huono juttu...ja kuinka pitkälle vauhti riittää :D Kisa meni ihan niinkuin odotinkin. Hieman paremmin kuin viimeksi. Yhdet ”ei sattunut” pannutukset vedin liukkaissa juurakoissa. Muutamien teknisempien kohtien kohdalla hurrasin sisäisesti onnistumisiani. Edistysaskeleita ja aikakin parani liukkaasta kelistä riippumatta. MTB kisakausi avattu – da da daaaa!! Kiva reissu ja ensi vuonna uudestaan! Oli mukava ehtiä vielä radalle katsomaan kun Suomen kärkikuskit vetivät viimeisiä metrejä mittariin 96 km kisarallalla. Muut muistorikkaat kesäkuun pyöräilyt oli ehdottomasti Vivin kanssa tehty maantielenkki. Pitkä tyttöjenlenkki maantielle auringon paistaessa kumpuilevalla reitillä suomalaisessa suvessa ja sushi-herkuttelut siihen päälle – paras päivä aikoihin! Kiitos ihana Vivi – pian taas uudelleen! Meidän maantiefillari ympyrä meni seuraavasti: Karjaa- Tenala – Bromarv (niin pitkälle kuin asfalttia vaan pääsi) – palattiin takaisin jonkin matkaa, josta käännyttiin kohti Tammisaarta - Snappertunaan ja mutkan kautta takas Karjaalle. Bromarvissa pysähdyttiin tori/satama kaffeelle ja Tammisaaressa pitsalle. Parasta! Fatbike/läskipyörällä olen polkenut useammin tässä kuussa. Uusilla reiteillä ja uusien ihanien innokkaiden kanssa. TYKY-päivissä on riittänyt populaa! Pidän erityisesti juuri siitä haasteesta, että saan eritasoisten työporukoiden kanssa sukeltaa metsään pyörillä, siten etteivät aivan ensikertalaiset koe kauhua ja kammoa (alussa ei haittaa pieni jännitys) sekä myös siten, että kokeneemmat eivät hermostu odottelemaan. Onni on iloiset asiakkaat! Kesältä toivon, että ehdin mahdollisimman usein pyöräillen teille ja poluille ja löytäisin tasapainoisen harjoittelun muidenkin lajien kanssa. Kaiken lisäksi olen antautunut Stravan armoille. :) Strava jos mikä on koukuttanut erilaisin segmenteihin, joista näkee onko omat taidot ja vauhdit parantuneet. Saa tsempata muiden treenejä ja saa osakseen tsemppejä – bongaa sieltä kivoja uusia reittejäkin. Loisto juttu! Ja onhan se ihanaa kun Strava muistaa QOM-hatulla, pokaalilla tai palkinnolla saavutuksista. Tällä hetkellä keräilen Stravaan vain pyörätreenini, koska keräilen muut treenit sykemittarin pilveen. Vielä ainakin tällä erää...jokunen melonta, swimrun treeni on tainnut lipsahtaa Stravaan. :)   Polkujuoksu mäellä ja ilman Metsässä on tullut juostua ja mäkeäkin kivuttua joitakin kertoja. Mäessä on saanut olla kuin ”Pieni talo preerian” Laura Ingels – niityt ja lupiinit on täydessä kukassaan ja siellä minä olen raivannut itselleni polun kun heinikkoa on riittänyt lähes napaan asti. Allergisella henki salpaantuis jo ajatuksesta. Oon onnistunut saamaan omanikin pihiseen tarkoituksen mukaisesti. Näitä mäkitreenejä voisi kyllä tehdä enemmänkin! Kävin pienessä polkujuoksu tapahtumassakin Inkoossa. Niin ihanaa (det var helt jätte kiva – att jag ska tävla igen i nästa år också), että pikku kisoja järjestetään – ei aina tartte olla satoja kun kymmenetkin riittää. Saan ehkä itsestäni enemmän irti kuin muuten vaan kovalla lenkillä. Eikä haittaa vaikka edellisenä päivänä olisikin treenannut ja jalat vähän pökkelit....pitäähän sellaisillakin jaloilla joskus vähän kisata.  Suorin reitti ei ole aina se paras vaihtoehto. Kiharainen reitti on varmasti huonoin. Piilarit testissä vol 3.  Ratamestarihommissa - parhaiden rastipaikkojen etsimisreissulla. Eikös se sielu lepääkin näin upeissa kallio metsiköissämme!
Jukola ja Rokokallion iltarastit Kesäkuu on se suunnistuskuukausi – mun suunnistuskohokohta – Jukolan viesti (ei siis Venlojen viesti). Oltiin tänä vuonna Jukolan veljesten viestissä sisarusparvella ja lähtönumerolla 891 Victorious Secret. Kolmatta vuottako olemme jo kisanneet. Tänä vuonna rivissä kovia mimmejä koko 7 sisaruksen joukko. Sijoitus parani huimasti (paransin tiimimme tulosta, mutta ei se nyt ihan putkeen mennyt :) ja ensi vuonna lähtö tapahtuu muuten numerolla 538. Jukola 2020 onkin sitten Rovaniemellä. Kesäkuuhun olin lupautunut jo toisiin iltarastien ratamestarointiin tälle vuodelle – jeeh! ”Kuka käski anehtia” -sykki kyllä pari kertaa mielessä kun väänsin ratoja kiireellisellä aikataululla. Parastahan se on kun saa tehdä radat upeaan maastoon – vaikka aikaa menee kun yritän tehdä kivoja ratoja/rastipisteitä (vältän rydöt ja hamuan kallion lakia ja ihania metiköitä) ja yrittää löytää rastivälejä mitkä ovat oikean tasoisia millekin radalle. Metsässä käyn tarkastelemassa rastipisteitä moneen otteeseen – luultavasti samoilen siellä aivan yksin ilman ristin sielua mailla eikä halmeilla (ehkä siel on peura, poro, hirvi, susi ja pari karhuu kanssa :D). Menkää ihmiset käymään Rokokalliolla – se on niin upea kallioalue Vihdin pohjoisosassa hienoinen jyrkänteineen ja kalliokivineen. Kartan pohjoisosaa kruunaa isot suppa-alue mäntymetiköllä!  Kaitalammella uimassajuoksemassa Järvestä järveen swimrunin www.laketolake.fi yhteistreeneissä Swimrun ja uintia Kesän ekat swimrun treenit vedettiin Kaitalammella jo kesäkuun alussa! Aikasta aikaisin, mutta mikäs siinä jos vaan kelit sallii ja olihan meillä super upea alkukesä loppukesästä puhumattakaan. Treeneissä riitti populaa. Itselle nuo treenit oli aivan varmaan se kesäviikkojen kohokohta! Innostus ja hymy on treeneissä kävijöiden vakivarustus – tulee itekin niin hyvälle tuulelle kun on swimrun porukoitten kanssa baanalla. <3 Ollaan kierretty Kaitalampea ympäri. Se on lyhyt reitti, jossa suhteellisen lyhyet ylitykset. Nopeille rata toimii hyvänä treeninä vaihtojen hiomiseen tai kovana lyhyempänä treeninä. Hitaammassa ryhmässä voi helposti tutustua lajiin lyhyin matkoin. Loppu on itsestä kiinni. Meneekö sen kierroksen tai vaikka kolme. Melonta Meikäläisen melontatreenit ovat koskitreenin puutteen vuoksi sekä kattoteline hankinnan hankaluuden takia (RoofRack Ford Transittiin hakusessa edelleen – jos jollain vinkki huuda HEP!) ja Åre Extreme Challenge mielessä pitäen kummasti olleet kanoottipoolo painotteista. Olen tuudittautunut ajatukseen, että poolokajakissa keikkuminen lisää kovasti tasapainoani hurjimmassakin koskessa, jotta koskimelonta tulee luistamaan oikein mallikkaasti Åressa kesäkuun lopulla. Matkamelonta taitaa olla sitten toinen juttu...toki Årejoki koskineen on pelkkää alamäkee ja kuin silkkaa soffalla makuuta...((nottt!!)) Jatkan juttua Åren kisasta myöhemmin uudessa blog postauksessa – tuntuu, että tässä jo kirjoittaessakin hengästyy. Kiitos kun luit blogini! Tsemppiä treeneihin!! Keep it consistent (sama tökerösti suomeksi eli pidä treeni jatkumo päällä vaan)! PS. Terveellinen ruokavalio on jotain niin tärkeää ja yritän panostaa siihenkin kaiken kiireen keskellä ja mahdollisimman ekoloogiseen siinä samalla. Kesäkuu näytti jo hyvältä puutarhassa. Yrtti- ja salaattitarhani viheriöi! Olen ihan onneni kukkuloilla. Kaivoin myös pienen perunamaan takaniityn pusikon suojaan. Saa nähdä mikä on ensimmäisen kesän pottusaldo.
1 Comment
|
