 VOK 20 ready to rock and roll huoltoauton katolla! Tässä vaiheessa itse matkalla juoksuosuudella kun Seppo ja Will siirtävät kamojani ja Norilie ottaa kuvaa. Mulla oli aivan paras huoltojoukko - kiitos - mitä olisinkaan tehnyt ilman teitä! Coast to Coast (C2C) radan jännittävin ja sykkeitä nostavin kohokohta on huikea 70 km melontaosuus. Vuoden 2018 C2C kärkimiehet meloivat joen 4.10 h ja naiset 4.27 h. Vauhdikasta pätkää! Virtaus tänä vuonna joessa kisapäivänä oli n. 55 kuutiometriä sekunnissa veden ollessa matalalla. Itse kävin harjoittelemassa 120 m3/s virtauksessa, kun sinne vihdosta viimein pääsin. Tänä vuonna tammikuussa oli nimittäin ennätysmäärä sateita, jotka pitivät virtaukset vaarallisissa lukemissa 500-800 m3/s ja alueella oli myös äkkitulvien riski. Kilpailupäivänä melontaosuus olisi jouduttu muuttamaan alavirtaan virtauksen ollessa yli 180 m3/s. Melontaosuudesta täältä lisää. Melontaosuus on haastava. Melontaan tarvitaan tuore koskimelontakoulutus ja siitä todistus. Oman todistukseni hankin aikoinaan Kohinan kautta ennen Åre Extreme Challenge kilpailua. Todistus kannattaa ehdottomasti hankkia hyvissä ajoin jo Suomessa! En ole radan tai edes koskimelonnan expertti, joten omalla riskillä tästä eteenpäin kun tulkitsette lukemaani :) – ohessa asioita, joita itse huomasin tai koin. Koskimelontaa on hyvä harjoitella kunnolla ennen tänne tuloa. Jos et pääse koskiin harjoittelemaan niin paljon kuin haluaisit, harjoittele melontaa kunnon sivuaallokossa ja tuulessa sekä puuskissa, koska niihin törmäät kisaradalla kuitenkin. Tietysti koskikajakilla koskeen niin paljon kuin mahdollista niin ei hirvitä niin paljoa täällä kun kuulet lähestyvän kosken kuohut. Kisassa useat melovat erityisillä NZ jokiin sopivilla jokimelontakajaakeilla tai merikajakeilla. Itselläni on kotona Sisson Defender, jolla olisin kasvattanut kilometrejä, jos vaan olisin jo kesällä tiennyt pääseväni starttaamaan Coast to Coast kisassa. Omat melontatreenit menin lähinnä surfskiillä, sekä SM-kisoissa räpiköin meneen K1 ja K4. Opetin myös melontaa kesällä niin nuorille kuin aikuisillekin. Talvella ja syyskeleillä kävin harjoittelemassa melontaergolla. Kerrat jäi tosin aika vähiin, kun vedet pysyi jäättöminä hyvin pitkään. Kylmänkauden voimaharjoittelut tein salilla hakien voimaa yläkroppaan ja keskivartaloon. Enemmänkin olisi tätä kaikkea voinut tehdä...jos vaan olisin tiennyt kuinka onnekas olenkaan päästessäni NZ. Kisakajakkini löysin paikallisen FB ryhmän kautta, josta myös kavereita treeneihin. Liityin myös paikallisen melontaseuran jäseneksi (Arawa), jonne sain kajakkini ja pääsin jopa yhteen 10km tempo kisaan mukaan. Treenikisassa oli mukana lähes 40 melojaa. Mukana samalla viivalla myös tämän vuoden MM-hopea nainen Sophie Hart sekä Adventure Racing ranking ykkönen Seagate tiimistä – jolle hävisin 9min28sek. Tosin vedin alkuverkkana 20km pyöräilyn alle...ja takaisin toiset 20km tempo kisan jälkeen. Seli seli :) - juu ei kyllä olisi ollut mitään saumaa, mutta oli erittäin maukas multisport-treeni ja kisa. Oli hienoa päästä samalle viivalle - ihan liekeissä poljin takaisin "kotiin". C2C melontaosuuden harjoitteluun suosittelen opastettua melontaa. Melonta suoritetaan merikajakilla tutustuen reittiin ja linjoihin rauhalliseen tahtiin ja turvallisesti. Valitettavasti opastetut melontamatkat on ylihinnoiteltuja juuri C2C radalla (hinta about 340€, jolla jo pääsisit Austraalian ja takaisin), mutta vaihtoehtoja ei kauheasti ole ulkomailta tuleville ja ilmeisesti nämä melontaopastukset ovat usein myös loppuunmyytyjä. Mutta palataan takaisin kisaradalle... Huomasin, että joen lukeminen on hirmu tärkeää. Virtaukset ovat hyvin voimakkaita, ja menoa on tärkeä hallita. Joet ovat hyvin matalia ja virta vie helposti matalikkoon, jos ei ole valppaana ja pysy oikeassa kohtaa (virtaavin kohta) jokea. Matalikkoon joutuminen hidastaa hirmuisesti ja saattaa rikkoa kajakin. Virtaavimmat kohdat ovat kapeita. Melonnan alussa sekä lopussa joki on todella haaroittunutta. Ei näyttänyt olevan helppo joen lukeminen edes paikallisille, koska joenuomat muuttuvat lähes jokaisen rankkasateen mukana. Ensimmäisen tunnin melonnan jälkeen haaroittuvasta joesta muodostuu yksi selkeä uoma, joten ei tarvinnut enää miettiä mihin haaran poikkeaa. Joki lähtee kiemurrellen pitkään kanjoniin, jonka reunat ovat pystysuorat jylhät korkeat seinämät – ehkä 70 metriset parhaimmilaan, en ole aivan varma. Vesi on turkoosia. Tulvien aikaan tummaa. Kanjoniosuus on noin 40km. Tämä osa jokea tunnetaan nimeltä Gorge, yksi kapeahko virtaava uoma, joka mutkittelen etenee välillä kuohuen, välillä voimakkaasti virraten. Kanjonissa saattaa olla myös voimakkaita tuulenpuuskia. Kanjoni tunnetaan myös Uuden Seelannin Grand Canyonina. Kanjonissa ollessa ihminen tunsi olonsa erittäin pieneksi kajakissaan... Sydän hakkaillen rinnassa, mykistyneenä ihaillen uljasta ja jylhää maisemaa – varoen seinämiä, akanvirtoja ja koskien kuohuaaltoja. Kumpa olis ollut gopro kypärässä. Ensi vuonna. Gorgessa sai olla tosi tarkkana akanvirtojen kanssa ja niitä ajattelinkin vielä tässä kuukauden aikana käydä katsomassa. Itselleni oli kaikkein pahin juuri nuo akanvirrat ja pyörteet, joita muodostui virtauskohtien sivulle/sivuille. Yritin meloa aina suht lähellä eniten virtaavampaa kohtaa vältellen jätti aaltoja. Piti muistaa myös väistellä kiviä. Tälläisiä koskia (Rock garden) oli alkupätkällä kolme kappaletta. Välillä kyllä hirvitti niin paljon, ettei tosikaan. Se tunne kun näkee, että joki ”törmää” pystysuoraan seinämään (bluff turns), jossa se virtaa välillä jopa kumpaankin suuntaan muodostaen toiselle puolelle pyörivän uima-altaan kallion seinämän kupeeseen (väärä suunta!!) ja toiseen suuntaa, jonne pitää jatkaa matkaa. Siinä sitten ohjaat virrassa itsesi kohti seinämää toivoen, että ”ohjaudut” virran mukana oikeaan suuntaan varoen lähellä olevaa akanvirtaa. Kerran harjoittelussa juuri tällaisessa kohtaa kiepsahdinkin sitten ylösalaisin (sitä tietysti kannattaa erityisesti välttää :D ) – jänistin seinämän ja lähdin ylittämään akanvirtaa. Kaatuessa, mela ei pysynyt kädessä eikä se kajakkikaan vaikka yritinhän minä pysyä melontavarusteissa kiinni...koska ilman kajakkia tai melaa matka pois kanjonista voi olla erittäin pitkä ja rosoinen (pahimmillaan monta kymmentä kilometriä)...eikä sinne saa edes apua soittamalla kun minkäänlaista kuuluvuutta ei ole. Kaatuminen koskessa oli henkeä salpaava (kongreettisesti) ja toivoin kajaakissa pääalaspäin ollessani (näkyvyys loistava :D ), että eskimokäännös olisi tullut takaraivosta, mutta ei – ponkasin itseni pihalle ilman eskimotekniikkaa ja melaa ja kajakkia.... Kajakin pyydystin ensimmäisenä. Yritin kääntää sen ympäri siinä onnistumatta. Joki vei samalla kohti suurimpia aaltoja ja seinämää. Shiiiiit!!! ((Tässä kohtaa sisälläni kumpusi äänetöntä apua –huutoa....)) Järki onniksi toimi (paniikkitilanteissa paras puoleni), ja pääasia olisi, etten nyt pahimmassa kuohuissa joutuisi kajakin ja seinämän väliin. Helpotuksekseni koski kuljetti minut nätisti virtaa pitkin kaikkien kuohujen läpi. Siinä virran mukana mennessäni näin melanikin ylävirrassa ja jotenkin sain sen haltuuni. Ei muuta vaihtoehtoa kuin virran yli rantaan... Tämä kokonaissuoritus vei kuulemma noin 20min kajakin tyhjennyksineen. Melontakaveri oli huomioonottavainen ja kellotti tapahtuman (tärkeä tietää aikaa kisasuunnitteluun ;) ja tsemppasi vieressä koko ajan, että hyvin menee – (yeah right – mieli teki huutaa, että "Heitäppäs mies se köysi, äläkä vaan siinä huhuile!" Onneksi en juuri silloin pystynyt huutelemaan mitään vaan keskityin kajakin hinaamiseen kohti rantaa. Selkeä virhe oli se, kun lähdin epävarmasti akanvirran ylitykseen. Akanvirroissa kun pitänee pistää loikkari päälle ja vahva peräsimen hallinta, muuten pyörähtää aivan varmasti – joko ylös alas tai nokka väärään suuntaan. Vesi on muuten jäätävää, mutta en sitä juuri huomannut en uidessa eikä uinninkaan jälkeen tullut kylmä – ardenaliinit varmaan pitivät kehoni lämpimänä. Monet kisaajat putoavat kajaakistaan niin harjoitellessa kuin kisassakin. Kuuntelin kanssakisaajien kertomuksia, kun he käyvät läpi vuosien kokemuksiaan ja erityisesti minä vuonna pysyivät kajakissaan ja minä vuonna uivat. Kosket ovat tosin lyhyitä, joten uinnit sinäänsä eivät ole vaarallisia (jos olet varustautunut oikein!!), mutta virtaus tuntuu vauhdikkaalta siellä vedessäkin ja kestää hetkensä, että pääsee kuivalle maalle. Kilpailussa jokaisessa pahassa koskikohdassa on pelastajia paikalla. Tänä vuonna oli hieno uudistus, jossa pahimmat kosket merkitty ”chicken lines” -kylteillä :) . Harmikseni itse en päässyt melontaosuudelle kisassa, koska jäin cut offiin 15min ennen melontaosuutta. Voi pojat, että harmitti!! Olimme keskustelleen huoltotiimin kanssa, että sinne kun ehdin niin melonta pitäsi sujua alle 5.15h, koska se oli harjoituksissakin sujunut rennosti meloen ja pysähdellen – tosin tuntuu, että mikään aika ei ole aivan vertauskelpoinen, koska matka on niin hurjan pitkä ja sääkin vaikuttaa suuresti. Yöunia oli ennen kisaa vienyt se seikka, että suuren osan melontaosuudesta tulisin luultavimmin tekemään yksin ja hurjan väsyneenä. Kisapäivänä tosin odotin innolla alamäki melontaa. Jukra, että harmittaa se 15min cut off...pakko tulla ensi vuonna alittaa aikoja! Kisakamoista melontaan: Kisajärjestäjät suosittelevat mahdollisimman tukevan tuntuista kajakkia vaikka taidot riittäisivätkin kiikkerämpään. Itselläni kisakajakkina oli VOK 20, joka oli tosi hyvänoloinen itselleni. Melan toi kotoa, jolla olen melonut koko melontaharrastukseni ajan niin K1 ja maratonin SM-kisoissa kuin seikkailukisoissa. Mela on Bracan IV Maraton min. Siinä on Kevlarilla vahvistettu reunus, mikä on ehdoton sillä väkisin mela hakkautuu joen kivikkoon. Kestää hurjemmankin käytön. Melan kaksiosaisuus loistava matkustaessa. Matkasi mukavasti pyörälaukussa. Kisajärjestäjän sivuille, jossa lisää melontaosuudesta pääset tästä linkistä: Kayaking Vinkki vinkki melonnasta kiinnostuneille Uuteen Seelantiin matkaajille. Uudessa Seelannissa matkailijoille on tarjolla moniin järvi-, meri- ja jokielämyksiin kajakkivuokrausta oppailla tai ilman. Vesistöt ovat uskomattoman kirkkaita ja värisiä. Tosin kylmiä. Kirjoitan vielä jatkossa sivuilleni lisää ainakin kolmesta paikasta, jossa olen melonut tähän mennessä. Vaihtoehtona vuokrakajakille on ehkä jopa ostaa oma kajakki ”trade me” nettikirpputorilta – osta samalla telineet ja myydä se lähtiessäsi – toki ei ihan lyhyen vierailuajan juttu. Tutustu muuttuviin sääolosuhteisiin ja jokien virtauksiin ennen kuin lähdet melomaan – ja ota se paikallisopas mukaan!! PS. En olekaan huomannut kertoa, mutta tästä linkistä pääset kisakuvaukseen RED BULL DEFIANCE multisport-kisasta, josta myös linkki kisakuviin. Itse en kisannut vaan otin kasan kuvia upeasta kisareitistä jossa melottiin, maastopyöräiltiin ja polkujuostiin kahden hengen joukkuein. Paikalla oli mm. Suomen multisporthuippu Elina Ussher, sijoittuen eliittissä sekaparina 3:lle sijalle, Ruotsista miestiimi, sekä tanskalainen Sian Svendsen...noin niinkuin lähimaiden osallistujakatselmus tässä nopeasti.
1 Comment
|
