 ”No mitenköhän se talvi nyt oikein sitten meni noin niinku omasta mielestä”, haastattelen itseäni tiukkaan äänensävyyn. Tuntuu välillä, että lajeja kun on niin paljon, ettei ehdi kaikkea harjoitella niin paljon mitä haluaisi tai ei kaikesta ainakaan palautuisi hetkessä, jos ehtisikin kaikkea treenata. Siksi ehkä elämääni soveltuu blokkimainen harjoittelu, joka soljuu silloisen elämisenhetkeni mukaan. Muutamaan lajiin keskitytään kerralla ja toisia pidetään yllä sen miten ehtii ja jaksaa. Se ei varmaan tee minusta toivomani tasoista missään lajissa, mutta eipähän ole ollut rasitus remppaa eikä kremppaa juuri missään kohtaa kropassani. ”Nok Nok”, koputan puuta. Kaikki rempat tais kerääntyä siihen edelliseen autooni... hahahe... Aloitetaan siis autosta, mikä nyt ei varsinaisesti ole mikään treenien kohokohta, mutta muutti elämääni lähes 3 kk...siis kun sitä autoa ei ollut. Se sitten otti vaan ja hajos. Hyötyliikunta lisääntyi huomattavasti (n. 2,5 km lähimpään kauppaan ja 8 km kylille). Ei mikään huonompi vaihtoehto autoton elämä, mutta kun asuu julkisten yhteyksien saavuttamattomissa niin kyllä sitä autoa oli ikäväkin. Joten aloitin etsimään sitä oikeaa. Kaikkea oli tarjolla Ladasta Volvoon ja Ferrareita en halua. Sitten se löytyi oikea unelmien täyttymys – tietysti täydellinen urheiluauto – ja se oli siinä sit. Mahtuu kaikki eri lajikamat ja kaverinkin! Tähän mennessä 9 pyörää on saatu lastattua niin ettei ole vaaraa niiden rikkumisesta kuljetuksen aikana. Mahtunee sitten parit juoksukengätkin. Kajakkitelineet ovat tuottaneetkin hieman enemmän päänvaivaa, joka jatkuu edelleen. Vinkkejä otetaan vastaan!!  Siellä se paku on! En tosin uskaltanut ajaa sillä metriäkään ennen kuin lumet ja jäät olivat sulaneet. Olin alkuun myös niin innostunut, että morjestelin kaikille vastaan tuleville Ford kuskeille!! He tiesivät varmasti miltä minusta tuntui. Kuinka iloisissa täpinöissä olin. :) Mutta niihin treeneihin. PYÖRÄILY Jonkun verran kertyin laadukkaitakin km ja tunteja pyöräillen trainerillä. Talven pyöräily kohokohdat oli ne parit maraton spinnut, jotka käytiin hikoilemassa Paakkasen Liisan kanssa. Jaettu tuska tai jaetut elämykset (hikisaunaspinnu) hyvien ystävien kanssa ovat mitä parhaita keskellä pimeää talvea! Maantiepyörä ja mtb ovat olleet ready to rock and roll pahempien pakkasten kaikottua. Naisten eka maantiepyörälenkki oli parasta huvia Annen ja Kristan kanssa heti huhtikuun lopulla. LUMIKENKÄILY Lumikenkävaelluksille vein vuoron perään ystäviäni. Yksinkin toki tuli tepasteltua pitkät pätkät – ei näkynyt susia ja karhutkin olivat unillaan. Oli kerrassaan upea talvi. Olo oli kuin Lapissa – puut taipuivat lumen painosta kaariksi polkujen ylle ja pieni nuori kuusikko näytti kuin se olisi vaahtokarkista! Nautin niin monet makoisat lenkit lähimetsissä ja vähän kauempanakin. Järjestin suunnistajakamuilleni vkl treenileirin ja pari yksittäistä treenipäivää ystäville. HIIHTO Kateellisena kuuntelin kun monet keräilivät km hiihtäen. Meikäläisen km jäi minimiin autotta.
LOPPIAISROGAINING Käytiin super Henkan (Henrika Backlund) kanssa Loppiasrogainingissa tiimillä Hubbabubat...josta olen edelleen se Bubba. Oli super hauska treeni! Itselläkin kulki mukavasti alussa. Lopussa ei sitten enää niin... Super Henkka on yksi parhaista suomalaisista...eikun maailman parhaista swimrun- ja seikkailu-urheilunaisistamme, joten ehkä pikkusen liian lujaa saatettiin mennä ollakseen meikäläisen 4h pk-treeni. Lunta oli reippahasti paikka paikoin. Alussa sai juosta umpihankee, mutta polkuverkostoa syntyi eri reitinvalintojen takia. Meillä oli ns yhden pysähdyksen taktiikka reittisuunnittelussa. Henkka asui siten, että pääsi imettämään pientä Karolina-vauvaa. Maasto oli ihanan talvisen haastavaa, mäkistäkin. Pummattiinkin vähän jossain, muttei mitään ihmeitä. Aina pitää vaan yrittää johonkin minne polku ei edes vie. Ei olla kumpikaan mitään valmiiden polkujen tallaajia. Jossain vaiheessa musta tuntui, että Hubba pisti kyllä isomman vaihteen päälle. Tais äidinvaisto ruveta hälyttämään lähestyvää imetysaikaa. Voi jumpe...oltiin jossain pellolla. Sen muistan kun se kiihdytysajo alkoi. Taisin olla vielä narun päässä kiskottavanakin. Yritin osua samoihin jalanjälkiin, että pysyisin vauhdissa mukana. Tasapainoilin. Puuuh pläääh puuh! Taisikin tulla erittäin kehittävä reeni. Singottiin vielä viimeisen metsän läpi parin rastin kautta imetyspisteelle. Onni oli saavutettu huoltopiste, Hubban koti! Wooohoooo! Pääsin nautimaan täysin siemauksin parhaasta huoltopistetarjoilusta, jonne ihana tiimikaverini oli kiskonut minut äidinvaistot tapissaan. Suloinen pikkuinen oli herännyt juuri päiväuniltaan. Hyvä ajoitus. Ne äidinvaistot. Äidit ootte kyllä niin uskomattomia! Kuivat kamat ylle ja takas metsään. Oltiin jo loppuosassa kisaa...mutta piti vielä suunnitelmiin erittäin yltiöpositiivisesti rasteja ja kilometrejä. Mutta kun on hapot lahkeissa niin ei enää kiihdytelläkkään ihan samaa vauhtia, joten saatiin vetää tukkaputkella maaliin jättäen muutamat suunnitellut rastit metikköön. En muista ehdittiinkö maaliin vai saatiinko jokunen sakko. Mutta ei sillä ollut merkitystä. Tärkeintä oli arpajaisvoitto (kiitos jädestä)!! Ei vaiskaan – vaan se hyvin tehty treeni hyvän ystävän seurassa nähden muitakin ystäviä, jotka olivat tulleet valoittamaan Evitskogin metsiä. Hauska keikka - kuvia ei ehtinyt ottaan! UINTI Uintitreenailut ovat olleet Henkan kanssa tai yksin - pääasiassa yksin. Uinnissa olen saattanut kokea jotain pikku ahaa elämyksiä. Uinti on niin tekniikkalaji ja tuntuu, että altaaseen kun pääse, että aika unohtuu. Uintikeskittymiseni on siis ainakin kehittynyt. Ajatukset eivät liitele siellä täällä vaan keskityn juuri siihen käsivetoon, rentouteen, kiertoon jne... Juoksu lajeistani on sellainen, että saatan miettiä töitä, ratkoa ongelmia, projektin hallintaa...joskus tulee kyllä ihan ne parhaat ideat just lenkillä. Hyvin helposti vauhti saattaa mennä ajatuksissa ajatusten mukaan, joten haasteellisemmat pähkinät olen jättänyt kotiin ja keskittynyt treeneihin. JUOKSU Tänä talvena tuli juostua maantiellä enemmän kuin ennen toki juoksin myös metsässä. En ole mikään tiejuoksija ja välttelen sitä kuin ruttoa. No ei nyt ihan :D Tykkään poluista ja metsästä juoksemisesta niin paljon enemmän. Mutta tänä vuonna päätin antaa myös tiejuoksulle mahdollisuuden nyt kun oli niin uberisti metsässä lunta. Talviset polkujuoksut oli mitä parhainta ja tiejuoksupäivät päivät oli vastapainoksi haastavia. Meno oli raskaan oloista niiiiin pitkälle vielä kevääseen.  Winter wonder land - takapihalta. MELONTA Melontareenit ja kisat oli tänä talvena/keväänä hieman erilaiset. Vohandu 100 km kaksikkomelonta peruuntui osaltani, koska iällä oleva koirani joutui pikaisesti leikkaukseen kun häneltä diaknosoitiin kasvaimia vatsassa. Koko vatsa leikattiin auki takajalkojen välistä etujalkoihin asti. En voinut jättää uskollista urheaa treenikaveriani pulaan. Gemma selvisi onneksi leikkauksesta hyvin. Pete pärjäisi mainiosti myös ilman minua Vohandussa, varmasti paremmin. Eikä näyttänyt päässeen mies edes uimaan. Maaliskuussa päästiin melomaan Vihtijokeen ja lopulta jopa Hiidenveteen huhtikuun alussa. Mikään kovin pitkä avovesiharjoittelukausi ei sattunut tällekään vuodelle ennen kisaa. Mutta samapa tilanne on lähes kaikilla. Hankin muuten juuri ennen Vohandua Ursuitin super kevyen kuivapuvun. Harmittaa kun en päässyt testamaan kuivapukuani tosi toimissa. Mutta treeneissä olen käyttänyt, jopa poolossa viime viikolla. Toimii! Tää kuivis on Ursuitin MPS (multi purpose suit) kuivapuku. Kuten nimikin sanoo soveltuu just multisport harrastajalle, moneen lajiin. Uskon, että paras ikinä pitkissä kisoissa/treeneissä just seikkailukisoissa – kevyt, pitää kuivana pitkän melonnan aikana ja mahtuu pieneen tilaan. Venäjän Laatokalla olleessa kisassa tuo kuivis olisi ollut aivan loistava. Ruotsalaistiimillä näin siellä kuivapuvut, jotkut meloivat märkäpuvulla. Ei ne vedet kesälläkään lämpimiä ole jos joutuu huonolla kelillä vedenvaraan vahingossa. Kuivapuku on kyllä pieni investointi siihen, että se voi pelastaa hengen kylmissä vesissä ja meikäläisen sormet kun pukkaa oleen jäiset (lämmin sydän) läpi kesät talvet. Ei auta kylmillä keleillä pelleillä. Melontataitojani parantaakseni kävin testailemassa kanoottipooloa. Sepä oli vallan hauskaa hommaa. Kehittää varmasti tasapainoa, ja kajakin hallintaan kesän koskikoitoksiin. Ja voih, never ending story varmaan, mutta en vieläkään pääse aivan koko eskimoa. Kiitos Jussi Laari, kun jaksoit ja jaksoit jelppiä kajakin käännössä! Melkein jo menee, mutta ei ihan. Kyllä se joku päivä pyörähtää sitten yks kaks. :) Olikohan tässä nyt kaikki talven ja alkukevään tärkeimmät häppeningit. Päivitysbuumi jatkukoon huomenna viime aikojen tapahtumista. Olen ehtinyt jo kisata parit kisatkin, ja viikonloppuna niitä on tiedossa lisää. Pakahdun kisajännityksestä! Hyvästä sellaisesta – tiedättehän sen olon kun tulee perhosia vatsaan kun ajatteleekin tulevia kisoja vai onko mulla vaan niin helkkarin eläväinen mielikuvitus. Palaillaan ja suurkiitos, kun olet jaksanut lukea loppuun asti! :) Tsemppiä treeneihin! Krisse  Onks hattu hyvin? Näkyyks kello? Kanoottipoolo treeneistä
0 Comments
Leave a Reply. |
