Legendaarisen Coast to Coast multisport-kilpailun juoksuosuutta testaamassa

BLOG POST only available in Finnish at the moment. English translation under contraction ;) 

Treenaaminen tuntuu helpolta, kun ympärillä on uskomattomat sadunhohtoiset maisemat. Taru sormusten herrasta, Hobbitit ja lasten Narnia tarinat - elokuvien vuoret ja satumetsät on kotoisin täältä. Onneksi örkkejä ja muita olentoja ei ole näkynyt. Nämä upeat maisemat on siis oikeasti olemassa eikä pelkkää elokuvalavasteita! 

Kävin Coast to Coastin vuorijuoksuosuudella ja siitä ei meinannut tulla mitään...uskomaton luonto vei huomiota ja kamera oli pakko vaan kaivaa esille tämän tästä. 

Kaikki videot ovat kuvattu Coast to Coastin kisareitiltä. Oikean puolimmainen video Goat Hut'lta. 

Kertomuksen alkusanat ennen vuorijuoksuosuutta...

Kaikki tapahtui niin äkkiä…en ehtinyt edes heittää hyvästejä ystäville kun jo tajusin olevani toisella puolella maapalloa. Pitkäaikaisesta haaveesta oli tulossa totta. Matka Uuteen Seelantiin seikkailu-urheilun ja multisportin paratiisiin oli toteutumassa!

Kuukauden varoitusajalla tein kaiken: irtisanoin asuntoni, ostin liput, uusin passin, pakkasin kimpsut ja kapsut. Töiden ja järjestelyjen ohella yritin ehtiä myös harjoitella jne...just name it. Samalla yrittäen selvittää minne mahdan mennä Uudessa Seelannissa ja miten päästä heti treenirutiineihin kiinni. Tavoitteena olisi nimittäin osallistua legendaariseen ja ikooniseen Coast to Coast 243 km multisport-kilpailuun – hieman ehkä liiankin nopealla varoitusajalla tai vähillä harjoittelumäärillä.  

Pari viikkoa ennen lähtöä vierähti lähes nukkumatta ja hieman epävarmoin tunnelmin sisältäen hirmuisen määrän tehtäviä. Mahdanko selvitä urakasta – selvisin ainakin tänne – kisasta selviäminen selvinee muutaman viikon päästä. Tähän väliin pakko sanoa, että kiitos avusta – ihanat ystäväni ja perheeni! <3  

Matkani kesti 3 vuorokautta siitä kun lähdin kotoa päämääränä Christchurch, Uusi-Seelanti. Saavuin Christchurchiin perjantaina iltapäivällä ja sen jälkeen ollutkin liikenteessä lähes tauotta.

Heti lauantaina tapasin Coast to Coast kisani huoltotiimin ja testasin kisakajakkini. Huoltotiimi on Coast to Coast (C2C) kilpailussa tarvittava ja tärkeä (!) osa  – ilman huoltajia et voi osallistua kilpailuun. Huoltotiimi hoitaa eri lajeissa tarvitsemat välineet kullekin huoltopaikalle (TA = transition area) – on siis kuljetettavana pyörää, kenkää, energiaa ja melontavarusteita. Olen saanut huoltotiimiltä apua myös täällä oloni aikana. Mitä olisinkaan tehnyt ilman heitä!

Huoltoon liittyvistä asioista lisää kuitenkin toisella kertaa, koska huoltopuuhista riittää juttua enemmänkin. Sillä nyt siirrytään heti C2C baanalle ja juoksuosuudelle:

Heti toiselle Uudessa Seelannissa oloni päivälle olin sopinut Facebook ryhmän kautta treenitreffit C2C kilpailuradan juoksuosuudelle (..ai mikä jet lag).
En tuntenut ketään täältä Christchurchistä ennen saapumistani. Onneksi on Facebook, jonka kautta pystyin sopimaan hieman asioita ennen tänne tuloani.

Tapasin Morganin ja Ianin Christchurchissä (ChCh),  joiden kanssa ajoimme n. 2h ylös eteläsaaren Alpeille ja juoksuosuuden alkuun. Matka oli mykistävän kaunis! Aluksi aakeaa laakeaa viljelysmaata, joka kumpuillen nousi upeaksi Alppimaisemaksi. Korkeimpien huippujen kärjissä makasi ikuinen jää. Ajoimme muutamien turkoosin väristen järvien ohi. Olin häkeltynyt vesien kauniista väristä. Luulin, että niitäkin on vain elokuvissa. Mutta ei – ne todella ovat uskomattoman värisiä – välillä aivan kirkkaan sinisiä välillä vihertäviä välillä vaan kirkkaita – käsittämättömän upean värisiä. Ohitimme matkalla muutaman pikku kylän, joissa ei paljon palveluja ollut. Talot ovat täällä usein pieniä omakotitaloja, jopa kaupungeissa.
 
Viikonloppuisin varmasti joulukuusta lähtien (kesäaikaan) Coast to Coastin vuorijuoksuosuus on monen C2C osallistujan treenipaikka, ja niin se näytti olevan nytkin. Paikalla oli varmaan n. 15 henkilöä juoksureppuineen.

Alueelle tosin ei niin vaan lähdetä (opin sen täällä hyvin äkkiä). Ensinnäkin on vuodenaika ja sää, jotka rajoittavat menoa alueelle. Oli onni, että olin sopinut juoksuosuuden heti kun saavuin maahan nimittäin tammikuu on ollut ennätys sateinen sekä tuulinen erityisesti täällä Eteläsaarella. Joet tulvivat ja tuulet ovat myrskylukemissa. Alueella on ollut tammikuussa niin monet säävaroitukset, joten voit varmasti kuvitella millaista sää alppiolosuhteissa voi olla!

Toinen radalle pääsyn haaste on logistiikka. Toisella kertaa vieraillessani Arthur’s Passissä opin liftaamaan, mikä onkin täällä oiva ja käytetty tapa. Maa on täynnä upeita vaellusreittejä, jotka saattavat alkaa ja loppua eri paikkoihin – näiden välisen matkan voi hyvin liftata ja kyydin saaminen on  helppoa. Hauska juttu on, että monessa paikassa ei ole puhelin- saatikka internetyhteyttä – jopa kokonaiset kylät on ilman internettiä. ((Tähän asti vain yhdeltä ystävältäni olen saanut kuulla kunniani kun en ole täällä heti vastailemassa viesteihin! Onneksi suurin osa ystävistäni on varustettu erittäin piiitkillä kärsivällisyys piuhoilla!))

Kisareitti kaikessa selkeydessään kulkee vuorijoenuomaa ylös Goat Hutille (erämökki n. 18km juoksuosuuden alusta) ja sieltä toista joen uomaa alas. Selkeys totisesti häviää heti kun saapuu itse joenuomaan. Ensinnäkin – joenuoma on täynnä eri kokoisia kiviä, joten katse on kiinnittyneenä lähietäisyydelle paljolti siihen minne astuu/loikkaa. Katsetta pitäisi muistaa tuoda enemmän ylös, jotta ei tarvitsisi pysähtyä ihmettelemään ja etsimään parasta ylityskohta tai etsiä missä reitti yli päätään menee. 
 
Parhaita ylityskohtia on merkitty, mutta joki muuttuu paljon läpi vuoden, ettei niillä ole hirmuisesti merkitystä. On löydettävä paras väylä itse. Olen käynyt juoksuosuuden nyt läpi kahdesti ennen kisaa ja toivon, että voin seurata märkiä/hiekkaisia kengänjälkiä ylös jokea. :) 

Rata on erittäin haastava, jopa ”nelivetoa” tarvitaan kun kivutaan pienten äkkijyrkkien nousujen päälle sekä isojen kivenlohkareiden ylitse eikä voimakkaasti etenevän virran yli niin vaan loikita. Jokien ylitykset sekä jokikivikossa eteneminen on hidasta – eipä ne polkupätkätkään aina ole mitään helpointa alustaa. Radan alku- sekä loppupätkä on enemmän kunnollista juoksua, mutta muuten ainakin minulla menee osittain kävelyksi. Kilpailun käsikirjakin lupailee, että kävelyksi menee monella radan haastavuuden takia – toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.      

Reitti on todella upea, henkeäsalppaava. Harjoittelukerrat ovat saaneet haukkomaan henkeä niin upeiden maisemien kuin haastavan radan vuoksi. Joenuoma kulkee koko ajan upeiden vuorien välissä kohti vuoren huippua. Jylhät vuoren seinämät on vihreänään erikoisia puita ja kasveja. Korkealta vuoren jyrkänteeltä saatat nähdä useampiakin pitkiä kapeita vesiputouksia. Reitti on välillä karua ja välillä käsittämättömän trooppista. 
 
Nousumetrejä tulee n 800m, mutta  niitä ei välttämättä huomaan, koska nousu tapahtuu suhteellisen loivasti. Korkein kohta reitillä on 1071m. Ennen kuin saavutaan huipulle ja juoksuosuuden noin puoleen väliin. Nuo viimeiset 4km on nousujakson kaikkein haastavin osuus - kuulemma huiputkin käyttävät sille matkalle 40 min. 

Vesi joessa on kristallin kirkasta ja tämän tästä joessa on ihania pikku putouksia ja koskia. Näiden alle on usein muodostunut kirkkaita pikku lampia – joihin varmasti pulahdan kisapäivänä, jos päivä on tukahduttavan kuuma. En tule kantamaan lainkaan vettä vaihtoalueelta mukanani vaan täytän pehmopulloa suoraan tästä kristallin kirkkaasta virrasta.  Ylityksiä on kymmeniä.
 
Juoksusuus on 30,5 km ja parhaimmat ajat viime vuodelta ovat: naisissa 3.48 h Robyn Owen ja miehissä Braden Currie 2.50 h. Ajat eivät ole mielestäni aivan vertailukelpoisia vuodesta toiseen sillä juoksupohja on joka vuosi aivan erilainen kuten sääkin.

Yritän selvitä juoksusta tasaisesti ilman hirmu suuria ponnistuksia (tosin aikarajat on hirmu tiukat joten taistelu kelloa vastaan tulee olemaan kova), koska juoksun jälkeen on edessä vielä ruhtinaallisesti töitä: 15km pyöräily, 1km juoksuvaihto, 70km koskimelonta ja 77km pyöräily... 
Ou my, mihinkäs pinteeseen olenkaan pääni  pistänyt.
  
Kilpailunjärjestäjän sivuilla enemmän kilpailuradan juoksuosuudesta: http://coasttocoast.co.nz/planning-and-preparation/mountain-run-stage/
 
Tällä hetkellä täällä laitan kisareleitä kuntoon, ja lataan itseeni täyteen sisua ja voimaa parin viikon päästä käytävään kisaan. 

​Tsemppiä kaikille treeneihin!
Krissie (paikkallisilta saamani uusin lempinimeni – I love it!)