 Konnekosken kupeessa on ihana puinen tienviitta. Minneköhän sitä lähtis? No melomaan tietysti! @Krisse Vaano Jatkoa edelliselle kirjoitukselleni Etelä-Konneveden kansallispuiston treenipäivistä. Viimeksi oltiin uimassa ja nyt sitten mennään meloen. Jos en vielä maininnut...niin onhan tuo Etelä-Konnevesi vesiurheilijan sekä -kuntoilija (meloja, avovesiuimari, swimrunittajan jne...) siis kaikkien vesi-ihmisten paratiisi. Suorastaan ahmin karttaa kun suunnittelin tulevaa melontaseikkailua. Kartalla maasto näyttää aivan mielettömän näköiseltä – paljon saaria, salmia ja lahtia. Onhan se niiiin plussaa, että näkee ja kokee samalla kuin tekee ne pidemmät treeninsä. Konnevesi on Suomen 23. suurin järvi, joka on jakautunut Etelä- ja Pohjois-Konneveteen. Tuo Etelä-Konnevesi on se suurempi ja ihanan rikkonainen lukuisine saarineen. Oikea saaribongarin paratiisi. Se on myös kirkasvetinen, syvä ja siksi ehkä hieman vilpoinen. Maultaan erinomaisen raikas. Kuullostan jo kuin olisin viinimaistajaisissa. Humallun seikkailusuunnitelmistani. Kävin parista eri lähtöpaikasta käsin melomassa. Reittivaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. Ensi vuonna olisi mukava päästä takaisin avartamaan lisää Etelä-Konneveden maisemia! Kuka lähtee mukaan? Pistä kommenttia tai viestiä niin tehdään vaikka oikein kunnon pitkä treenileiri. Tästä pääsee mukaan nyt alkuun viime kesän melontaseikkailuihin. Lukua helpottaakseni – numeroin otsikot eri melontastarttipaikkojen mukaan:
 Merikajakki ja surfski odottelemassa työvuoroaan Majaniemen mökillä. @Krisse Vaano
Ensimmäiset melontapäivät olimme kaksin liikkeellä Hyvärisen Annen kanssa. Anne kirjoittaa kertomuksiaan retkipaikka.fi blogiin. Käyhän vilkaisemassa täältä. Anne meloi merikajakilla, jonne mahtui loistavasti meidän kummankin kamat (ainakin kun Anne ne pakkasi). Anne on kokenut meloja niin koskenkuohuissa kuin tuulten tuiverruksessa, ja sitä tuulen tuiverrusta meille oli luvassa menomatkalla ihan kohtalaisen navakkana. Lähtösatamassa paikallinen isäntä päivitteli irronnutta laituriaan. Reittisuunnittelulla saimme hieman armoa saarten takana, mutta kyllä sai keskittyä melontaan ja kartan lukuun. Muistin siinä meloessa, kun Uudessa Seelannissa olessani kävimme Simone Maierin kanssa melomassa hurjassa myrskykelissä. Simone on yksi maailman kovimmista seikkailu-urheilijoista ja triahlonisteista – ja erittäin pitkä tarina siitä miten minä ”kuntovipeltäjä” sain kunnian päästä maailmanluokan tähden kanssa samoihin treeneihin. Mutta takaisin tarinaan... Olimme Simonen kanssa sopineet, että menisimme melomaan ja olin aivan varma, että melonta peruuntuisi – tiet tulvi ja puita kaatui, kun tuuli tuiversi ja sade piiskasi - niin ei mitään, kyllä me lähdettiin melomaan. Simone vaan sanoi, että kyllä sitä on treenattava säällä kuin säällä – ei kisapäivän säätä voi etukäteen tietää – näistä ”@¤&”-keleistä pitää olla kiitollinen! :) Joten sen jälkeen olen ottanut tuulen ja myräkkähaasteen ilolla vastaan (tai ainakin melkein aina), vaikka surfski tuntui kyllä kiikkerämmältä kuin koskaan iskeytyessään seliltä tuleviin sivuaaltoihin. Mutta nyt juttu sikseen ja baanalle: Startti Hanhitaipaleen kalasatama ja ohessa kartta, jonne mielenkiintoiset paikat olen merkinnyt tähdillä. Lilalla värillä kertomuksen reitti.  Aloitimme kiertämällä Saukkosaaren, joka kuuluu jo Etelä-Konneveden kansallispuiston lukuisiin saariin. Voih kunpa olis voinut ottaa kuvia, mutta keli ei ihan nyt suosinut. Joten teimpä teille kartan ja merkitsin sinne kohteita tähdin ja siivetän tarinani tähdillä. Näin ihastuttavan kaarisillan pieneen saareen (tähti 1) - aivan varmasti olisin ottanut kuvan, uljas pystykallio myös lähellä ykkös tähteä ja mystisen kapea salmi (tähti 2). Salmesta mahtui juuri ja juuri läpi. Oli majava käynyt kaatamassa puun tai pari. Suunnattiin Viitaniemenselän yli, jossa ensimmäiset tuulet otti ”purjeisiimme”. Tykkään meloa vastatuuleen. Silloin saa vetää voimalla. Yleensä pistänkin haastavissa kohdissa rivakammin – vauhdissa pysyy paremmin pystyssä ja haastavat kohdat on nopeampaa ohi. Käytän tätä samaa kaavaa myös suunnistaessa tiheikön läpi – suunta suoraksi ja hanaaa!! :) Kadonovinen saaren ohitus hieman harmitti, sillä kumpainenkin meistä olisi halunnut käydä katsomassa miltä näytti tuo saaren sisäjärvi, mutta se jäisi ensi kertaan. Tuntui ihan siltä, että keli oli pahenemaan päin. Joten suoraviivaisesti mahdollisimman suojaisasti suunnistettiin kohti Majaniemeä ja sen mökkiä – meidän tuleva basecampiä. Sieltä käsin olimme suunnitelleet sitten käydä jalan ja uiden tutustumassa lähiympäristöön. Enää Enorannan laavun ohitus ja kohta olisimmekin jo perillä. Enonrannan laavulla näytti olevan telttailija – meloja kaiken lisäksi! Mitä minä sanoin, melojan paratiisi ja sää ei näyttänyt olevan este tuollekaan hurjapäälle! Majasaari oli upea (tähti 3). Sitä voi vuokrata. Mökki on hyvinkin latomainen, mutta yksinkertaisuudessaan viehättävä tarjoten suojan matkalaisille. Majaniemennokka on mykistyttävä luonnoltaan lahden poukamineen. Pihakalliota koristavat grillikota sekä savusauna. Oiva basecamp sijaintinsa puolesta, koska sieltä käsin pääsee jatkamaa matkaa meloen takana oleville saarille – monenkin tunnin seikkailun verran.  Majaniemen savusauna Kayak Centerin surfskiillä. @Krisse Vaano Seuraavana aamuna meitä helittiinkin jo upealla säällä. Paluumatkalta saataisiin kuviakin muistojen kansioihin. Polkujuoksimme ja vaelsin aamupäivän – mutta paluumatka oli aloitettava hyvissä ajoin. Paluumatka meloen kulkisi lähes samaa reittiä parilla sightseeing kiepillä höystettynä. Ohittelimme ensimmäisenä Taavetinsaaren (tähti 4). Siellä on muuten sääksen pesä. Mä näin sen. Upea tai oikeastaan komea lintu. Kiersimme pesäsaaren kaukaa antaen pesintärauhan ja muutenkin. Opittiin nimittäin varsin nopeaan, että parempi pistää turbo päälle, jos vahingossa yllättää pesivän linnun. Aiemmin kun tiira yllätti meidät tai kun me yllätimme tiiran pesältään....kaveri osottautui hyvin sotaisaksi. Kaveri (tiira siis) lähti kuin pommikone syöksyyn kohti ja kohdalla...ei ei ei, älä katso missään tapauksessa ylöspäin....hahaha... Anteeksi tiira, että nauroimme vatsamme kipeäksi, kun pakenimme sinua paikalta hullunlailla kauhoen. Ei ollut tarkoitus häiritä. Punainen kajakkini oli saanut osuman. Mutta takaisin asiaan – ja seuraavaan kohteeseen, jonne ehdottomasti kannattaa muidenkin kauhoa on tähti 7. Kapea salmi (ehkä vajaa pari metriä leveä), joka on kuin portti salaiseen maailmaan – pieni heikosti virtaava uoma, joka johtaa Kalajanjärvelle. Niiiin upeaa aluetta – jylhiä korkeita kallioniemiä tyynen suojaisine lahtineen ja jännittävän kaposia niemiä (tähti 6 – tässä kohtaa haluaisin asua! Ehdottomasti!). Tähti 5 kartassa on upea Kiertolahti, jossa kannattaa kiertää lenkki. (Hahaha mahtava nimi lahdella). Kiertolahdessa on erittäin toimiva melontalaituri, josta pääset polkureiteille vaikka Kalajan-vuorelle. Kalanjanjärvellä olisin viihtynyt kauemminkin, mutta Hanhitaipaleen satamaan oli vaan suunnattava melontavedot.  Salmi Kalajanjärvelle ja Anne meloo.
Kiertolahden melontalaituri - maalta ja vedestä. @Krisse Vaano  Kiertolahden perukoilla Kalajanjärvellä. On se vaan niin erilaista meloa myrskyssä kuin upeassa kesäsäässä. Ehtii hieman katseleen ympärillensäkin ja pääsi rennoin vedoin eteneen – kroppakin kiittää :) Paluumatkalla ihailin venevajoja, koppeleita. Ihania, tulee mieleen vanhat Suomi-leffat. Koppelien seinillä roikkuu verkkoja, katiskoja ym. ”kalastusrekvisiittaa”. (Etelä-Konnevedeltä pyydetään muikkuja - suosittelenkin lounaaksi paistettuja muikkuja!) Monet koppelit olivat niin kauniita ja mukavasti sulautuivat tähän idylliin – osa kansanperinnettä nekin, eikä meilläpäin juurikaan nää koppeleita. Ihastuin koppeleihin - sellainen kajakeilleni kiitos!  Hinkkalasta kävin nappaamassa kuvan seuraavana päivänä kun sää oli rauhoittunut. @Krisse Vaano Hinkkalasta (Särkänniemi) – Lanstusaarille - HinkkalaLähdimme Särkänniemestä (ei siitä mikä on Tampereella) vaan täältä Konneveden Särkänniemestä kohti Lanstu-saaria. Kompassi kohti eteläistä ja pohjoista Lanstua. Taas sattui kovan kelin ilma, joten lenkki muotoutui hieman aallokkoa lukien ja sitä kunnioittaen. On se hienoa kun lenkillä oikein kohisee historian havina kun meloimme salmeen, jossa porukka on siirtynyt tuonpuolleiseen. Kyllä, luit oikein. Se kohta on kait nyt sitten siellä – kahden Lanstu-saaren välissä. Saarissa oli ns. karsikkopuita, jonne oli raapustettu saatossa olleen vainajan nimi. Jotta jos saatettu vainaja palaisi takaisin niinkuin tämänpuoleiseen tuonpuoleisesta – niin tajuaisi sitten lukea puussa olleesta karsikosta, että oli kuollut eikä tarvinnut enää palata. Tulkitsen nämä kummitusten torjunta puiksi. Tiirailin karsikkopuita. En kajakistani nähnyt niitä – ainakaan en voi sanoa varmaksi nähneeni. Myrskytuuli oli kohdellut saaren puita julmasti ja kaatanut heikoimmat rungot. Kunnioitusta herättivät jylhät erämaiset järvimaisemat. Oltiin puolessa välissä, jos oltaisiin siis lähdetty Rautalammilta Konnevedelle. Aikamoisia matkoja ne niillä kirkkoveneillä ennen vanhaan kyllä teki. Melkoista hyötytreeniä :) Tänä päivänä ollaan kyllä liian laiskoja. Google maps antaa etäisyydeksi 36 km tietä pitkin...harmi kun ei google maps osaa vielä meloa. Veikkaisin n. 25 – 30 km matkaa, ja reitti varmaan kuljettiin säiden mukaan – eikä aivan keskeltä isointa selkää. Tälle matkalle muuten sattuu yksi alueen upeimmista koskista, Konnekoski. Konnekoskessa järjestettiin freestylemelonnan SM-kisat tänä vuonna. Ennen sitä siitä laski myös kirkkoveneet...osa vähän huonoinkin seurauksin. Koski on suora ja lyhytkin, joten eiköhän sitä alaspäin pääse...tosin taitaa reunoja myöten päästä akanvirtaa ylöskin (?) En tällä kertaa testannut. Kosken luokitus on kuitenkin 1+ (II), joten kyllähän se pitäisi mennä surfskiilläkin, mutta olisko nyt harjoituksen pula kun mielummin menisin lajinomaisesti koskarilla. Paluumatkalla kiersimme Hautasaaren ja koukkasimme Navettasaaren ohi. "Mitenköhän näitä saaria oikein nimetään. Pakkohan tuo nimi on jotenkin aiheeseen viittaava", mietin kun meloin Hautasaaren sivua ja ohittelin Navettasaarta. Toisella puolella Hautasaarta oli Riihisaari ja Sokeasaari ja sitten vielä Kuikkasaari. Kumpa joku olisi kerännyt kansanperinteen kirjoihin ja kansiin tai edes tänne bittiavaruuteen – aikamoinen niminikkari on ollut liikenteessä, joka tapauksessa. Palasimme mietteissäni tuonpuoleisesta Särkänniemeen :)  Hautasaari, Konnevesi. @Krisse Vaano Viimeinen jakso Etelä-Konneveden seikkailuistani liikutaan jo maalla - polkujuosten. Stay tuned!
Kiitos kun jaksoit lukea :) Kuulemisiin ja tsemppiä treeneihinne, Krisse ps. Kajakkeja voit vuokrata myös näppärästi: Hanhitaipaleen kalasatamaan – saat koodi ja helposti kajakin vuoralle koska vaan. Törmälästä ja Hinkkalasta käsin on myös kajakkivuokra mahdollisuus. ja loppuun vielä vink vink: Soveltuu loistavasti Kuopio – Jyväskylä suunnan työmatkojen piristeeksi pitkän tai lyhyen kaavan mukaan tai vaikka viikon lomanvietto kohteeksi liikkuvalle tyypille. Olin reilut kolme päivää ja tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka pienen kirjan. Lisätietoja: Etela-Konnevesi.fi Rautalampi.fi Konnevesi.fi luontoon.fi/etela-konnevesi Lisää Etelä-Konnevedeltä ottamiani kuvia: TÄSTÄ
1 Comment
|
