|
Kahmandu Coast to Coast kilpailussa on kolme erillistä maantiepyöräosuutta. Ensimmäinen heti alun hektisen 2,2km juoksun jälkeen. Kilpailun yhteislähtö taphtuu saaren itäreunalta upealta autiolta hiekkarannalta. Kisapäivän pimeydessä (ja jännityksessä) rannasta ei juuri tee muuta havaintoa kuin sen, että rantahiekka on pehmeää ja raskasta. Askeleita rannalla tulee tosin vain ne ensimmäiset 100m siitä 243km rypistyksestä. :) Kävimme tarkistamassa lähtöalueen ennen kisaa maailman parhaan huoltoporukan Sepon ja Norilien kanssa.  Läntinen saarenpuolisko siltä kohdin näytti olevan jylhän aallokon reunustamaa rantaa silmän kantamattomiin. Länsipuoli saaresta on harvempaan asuttua. Alppien läheisyys tekee itärannikosta myös sateisempaa ja myrskyille haavoittuvampaa aluetta. 3 kk aikana myrskyt riepottelivat itärannikkoa niin, että aluella oli myrskyn takia tiet poikki, joko siksi, että mereltä tulleet aallot olivat haukanneet palan menessään tai vyörymät täyttäneet tai vieneet tien. Tuonne lähtöalueelle oli pystytetty legendaarisen kilpailun muistopaalu ja paalusta löytyi 243km pituisesta reitistä rautaan taottu kartta. Kävi mielessä siinä kartan tykönä, että mihinköhän liemeen olin itseni sotkenut kun automatkakin vuoriston läpi kesti ja kesti. Miten ihmeessä selviäisin reitistä vuorijuosten, pyöräillen ja koskessa meloen niin, että alittaisin kaikki aikarajat. Kumpa vain ehtisin melonnan cut offiin. Maksimi aika 243km reitille vaihtoineen on se 18 tuntia. Naisten eliitti suoriutuu radasta n. 13 tuntiin hieman varmasti säästäkin riippuen. Itse taistelisin tiukkoja aikarajoja vastaan – siten etten heti uuvuttaisi itseäni.
Alun juoksu kiskaistaan vajaan kilometrin verran rannan hiekkatietä, jonka jälkeen kaarretaan loivasti ylämäkeen nousevalle asfalttitielle. Tämä pätkä on kuulemma hyvä vetää lähes täysillä (kuuluu kisan luonteeseen), jotta pääsee seuraavan osuuden helpommalla eli pääsee/ehtii mukaan pyöräryhmään, jossa polkeminen on helpompaa kuin yksin tuo 55km pyöräilyosuus. Täällä tuulee usein. Toivoin kisapäivälle mukavaa myötätuulta, mutta ilma oli alkumatkasta tuuleton ja aamu-usvakin leijaili korkeammalla vuoristossa. Ehkä jossain vaiheessa ensimmäistä pyöräosuutta puita taivutteli jonkun asteen sivutuulen poikanen, mutta ei onneksi mitään dramaattista. Toki siihen dramaattiseen vastatuuleen viimeisellä pyöräosuudella olin jo henkisesti varautunut. Kuulemma kilpailun koko historian aikana aina tiukkaa vastatuulta. Tänä vuonna sää oli kuitenkin kaikin puolin ihanteellinen – ensi vuodeksi kisaan menijät - varautukaa siten tiukkaakin tiukempaan vastatuuleen! Aamunsarastus oli mitä kaunein kun auringon säteen etenivät vuorten seinämillä. Koita siinä nyt sitten keskittyä pyöräilyyn. Saanhan syyttää huonoa pyöräilytulostani siitä, että jäin unelmoimaan upeisiin maisemiin. ;) Ensimmäinen pyöräilyosuus on 55km rauhallisesti kumpuilevaa pikku hiljalleen nousevaa ylämäkeä parilla vauhdikkaalla alamäellä. Ylämäkeä tosin ei juurikaan huomaan. Reitti kulkee parin pienen kylän läpi ja kylän asukkaat olivat kerääntyneet tien varteen hurraamaan. Olivat heränneet hekin kukonlaulun aikaan. Kilpailun lähtö kun oli kello kuusi. Ensimmäisessä pyöräilyssä ei mitään ihmeellistä - pääasia, että pystyisi pyöräilemään ryhmässä. Jos et päässyt ryhmään, edessä olisi yksinäistä työtä ilman ryhmässäajon tuomaa helpotusta. Peesaus oli sallittua ainoastaan ensimmäisellä pyöräosuudella. Ai niin, olihan meillä siellä parit maantietyöt piristämässä asfaltin rullaavaa menoa, eikä se asfalttikaan ole täällä mitään hirmu tasaista. Enemmän täristää ainakin kuin kotomaisemissa. Ei aivan ollut ”kermasta kermavaahdoksi –tärinää”, mutta melkein.
Kuvassa oik. Coast to Coastin viimeisellä 70km pyöräosuudella. Piiiitkää suoraa baanaa silmän kantamattomiin. Kuvassa aivan lemppariksi muodostunut Bontragerin Ballista aerodynaaminen MIPS erikoissuojattu kypärä, jonka sain koeajoon matkalle. Ihan ehdoton näillekin teille turvaamaan pyöräilin päätä! Lisää varusteista tulevassa blogissa! Toinen pyöräosuus vuorijuoksun jälkeen on vain 15km. Pääosin tasaista, mutta osuus loppuu pariin jyrkkään ylä- ja alamäkeen. Niitä jännitinkin hieman ”tasamaan tyttönä”. Tie on myös tuossa jyrkkässä kohtaa suht kapea ja menosuunta on siten, että ollaan ns. rotkon puolella. Niin ja tietysti on muistettava pysyä koko ajan tien vasemmassa laidassa – kun ollaan vasemman puoleisen liikenteen maassa. Muistaisinkohan sitä kun olisi tuota kisaväsymystäkin. Muistinhan minä. Viimeinen pyöräilyosuus on 70km ja on kokonaan saaren itäpuolella melontaosuuden jälkeen. Cut Off olisi pyöräilyyn klo 20.15 ja pimeys laskeutuu n. 21 aikoihin. Itse en tällä osuudelle päässyt, mutta olin valmistautunut suurtakin suurempaan henkien taisteluun. Tässä vaiheessa melonnan jälkeen saattoi olla kylmä, ehkä energiavaje tai ainakin väsymys, pimeys, krampit, hiertymät, väsyneet lihakset, vastatuuli, sade jne... haasteita riittäisi, joita vastaan oli purtava hammasta yhteen. Viimeinen pyöräily oli myös hyvin suoraviivainen. Niin suoraviivainen, etten muista nähneeni yhtään niin tasaista ja suoraa tietä muualla kuin Nebraskassa, USA. Loppuosuus reitistä olisi kaupunkimaisemissa, joten reitin muistaminen ja liikennesäännöt väsyneenä – ou boy. Tosin kuulin myös, että lopun pyöräosuudella sai kummasti voimaa siitä kun tietää, ettei maaliin ole enää paljoakaan matkaa. Tällä kertaa en itse maaliin päässyt vain jäin melonnan cut offista n. 15min. Onneksi sain kuitenkin kokea kun maailman mestarit saapuivat maaliin. Ehdoton kisan ennakkosuosikki oli suomalainen Elina Ussher! Elina oli hallitseva maailman mestari, ja niitä kultaisia mitalleja jo muutenkin takataskussa neljä! Oli huikeaa nähdä hänenkin maaliintulonsa! Tänä vuonna naisten voittaja oli Etelä-Afrikan Robyn Owen. Hänen kisastaan ja valmistautumisesta haastattelu on TÄÄLTÄ. Kisa se on ensi vuonnakin ja valmistautumiseen aikaa 9kk enemmän kuin tänä vuonna. Oli upea päästä kokemaan yksi maailman legendaarisimmista multisport kilpailuista, joihin pääsystä olin unelmoinut jo pitkään – tosin luullen, etten ikinä sinne uskaltaisi lähteä. Lähdimpäs. Nyt olen nöyränä tyttönä palannut kotiin tekemään enemmän töitä unelman eteen. Rohkeasti ja innolla kohti unelmia, sanon minä. Lenkille vaan koko konkkaronkka! XX, Krissie
0 Comments
Leave a Reply. |
